Apina vai gorilla?

Melko gorilla-olo oli tänään, kun käytiin työporukalla seinäkiipeilemässä Yogarocksissa. Jo aiemmassa FlowPark-postauksessani mainitsin, kuinka en ole kiipeilijä-ihminen, ja silti löydän itseni näköjään kerta toisensa jälkeen seinältä tai muuten yläilmoista :) Vaikka en osaakaan, niin hauskaa on silti!

Tänään oltiin siis Yogarocksissa kokeilemassa seinäkiipeilyä eli boulderointia. Boulderoinnissa ainoat välineet on kiipeilykengät ja magnesium, köysiä ja valjaita ei siis käytetä. Seinien vieressä on paksut patjat, joille voi turvallisesti hypätä alas. Yogarocksissa seinät ovat 4,5 metriä korkeita ja reittejä löytyy kaikentasoisille kiipeilijöille.

Ensimmäisen kerran olen kokeillut kiipeilyä 2011, jolloin käytiin edellisen kerran työporukalla ihmettelemässä lajia. Silloin todellakin ihmeteltiin ja kokeiltiin, sillä suurin osa oli kiipeilemässä ensimmäistä kertaa, eikä osaamista näin ollen juuri ollut. Nyt olimme varanneet meille 1,5h kiipeilyohjauksen, joka antoi lajiin paljon uutta!

 

Rankkaa hommaa - välillä pitää huilia

Ohjaajamme Joel auttoi meidät alkuun ihan perusteista - kiivettiin jonkun matkaa ylös ja hypättiin alas patjalle, jolloin itseäni edellisellä kerralla vaivannut kammo tippumisesta väheni. Tuli tunne, että ei tässä mitään satu, vaikka patjalle tippuukin. Joelilta sai myös hyviä vinkkejä tekniikkaan (jota ei siis aiemmin ollut yhtään). Itselleni suurimman ahaa-elämyksen aiheuttaja oli sen, että ylävartaloa ei tarvitse koko ajan vetää seinään kiinni - siinä väsyy vaan kädet ihan turhaan! Jaloilla pystyy kyllä ponnistamaan, vaikka roikkuisikin kädet suorana seinällä. Ja tämän avullahan sitä jaksoi tällä kertaa mennä seinillä huomattavasti pidempään kuin viimeksi. Uskaltauduin myös korkeammalle kuin tuolloin kolme vuotta sitten, kun viimeksi kiipeiltiin. Oli aika voittaja olo!

Kiipeilyn mallia vuodelta 2011

Ei se kiipeily siltikään helppoa ollut ja välillä tosiaan tunsi itsensä gorillaksi, jonka ei ehkä ole edes kuuluisi yrittää kiivetä pieniä seinään kiinnitettyjä otteita pitkin. Ketterään apinaan on vielä matkaa, mutta selkeää kehittymistä tässä kolmen vuoden mielikuvaharjoittelun aikana on tapahtunut :) Jospa sitä tulisi käytyä vähän useammin, niin tiedä millainen kiipeily-hirmu musta vielä tulee!

Gorilla ei pääse korkealle :) Kuva vuodelta 2011.

Kivaa meillä oli ja puolitoista tuntia meni vauhdilla! Ohjaaja oli ammattitaitoinen ja antoi hyviä vinkkejä ja kannustusta seinillä edetessämme. Suosittelen ohjaajan ottamista, jos on menossa ensimmäisiä kertoja kiipeilemään, sillä vinkeistä on oikeasti hyötyä ja lajista saa huomattavasti enemmän näin irti! Kiipeily ei (vielä) ole laji, jota alkaisin säännöllisesti harrastamaan, mutta lähden kyllä varmasti taas uudestaankin! Käy sinäkin kokeilemassa!