Ressiä pukkaa

Tällä viikolla blogissa on ollut hyvin hiljaista. Johtuen siitä, että meinaa lähestyvä joulu ja kaikki muukin "vähän" ressata! Arki on tällä viikolla tuntunut ajoittain aivan ylivoimaiselta.

Tarkoituksena oli viettää erilainen joulu, jolloin ei tarvitsisi niin hössöttää. Noh, kuinkas sitten kävikään - sähköpostista löytyy suunnitelmaa jouluruuista, lahjat pitää saada hommattua/askarreltua/leivottua normaalia aikasemmin, pitäisi soitella ja sopia milloin voi mennä käymään, kun ei tänä vuonna nyt sitten joulun aikaan varmaankaan nähdä jne jne. Jep - ei ollenkaan tartte nyt hössöttää! Musta tuntuu, että TODO-lista on pitempi kun ikinä aikasempina jouluina. Ja mulla on jotakuinkin kaikki sieltä vielä tekemättä!

Joululahjat on vielä tässä jamassa... Aika luovaa vai mitä? :)

Perjantaihin mennessä pitäs saada joulukortit postiin. Joulukorttien lisäksi otettiin tähän samaan syssyyn sit kiitos-kortit. Ja joku into-piukeena keksi, että kiitos-korttien lisäksi olisi kiva laittaa kaikille joku pieni henkilökohtainen viesti. No, onhan se kiva, mutta lisää tässä kohtaa nyt pikkasen ressitasoja entistä korkeammalle! Kyllä mä vielä joskus opin menemään siitä, mistä aita on matalin!

Kortteja tuloillaan...

Tähän päälle kun ynnätään vielä järjetön kiire töissä, niin alkaa olla aika hyvä kombinaatio kasassa. Meinaa ottaa vähän koville. Välillä tuntuu, että ei vaan jaksa iltaisin tehä yhtään mitään - vaikka onkin ne kaikki lahjat hommaamatta, kortit kirjottamatta, jouluruuat suunnittelematta, koti siivoamatta. Ööh, muistaakseni tän joulun piti olla kivaa ja mukavaa aikaa?

Löytyipä tähän liittyen nyt hyvä Hesarin juttu, jossa sanotaan mm. "Stressin hankkii haalimalla liikaa hommia, joiden on oltava valmiit liian lyhyessä määräajassa.". No näinhän se nyt juurikin on mennyt. Pitäisi yrittää muistaa, että "Kiire on aitoa silloin, kun talo on tulessa tai joku on hengenhädässä. Muu kiire on aika lailla keksittyä tai ihmisen omassa päässä." Eli itse tässä on itselleen kiirren ja stressin luonut - ei ehkä pitäisi. Kannattaa käydä lukemassa tuo juttu - ainakin omalla kohdalla kohlahti aika hyvin.

Minä annan itselleni luvan hellittää ja höllätä - siis jo nyt, heti, tässä justiinsa! Ja unohdan kiireen ja aikataulut - alan taas nauttia joulun lähestymisestä, sen mukanaan tuomasta tunnelmasta ja tuoksuista. Ja elämästä muutenkin!