Apina vai gorilla?

Melko gorilla-olo oli tänään, kun käytiin työporukalla seinäkiipeilemässä Yogarocksissa. Jo aiemmassa FlowPark-postauksessani mainitsin, kuinka en ole kiipeilijä-ihminen, ja silti löydän itseni näköjään kerta toisensa jälkeen seinältä tai muuten yläilmoista :) Vaikka en osaakaan, niin hauskaa on silti!

Tänään oltiin siis Yogarocksissa kokeilemassa seinäkiipeilyä eli boulderointia. Boulderoinnissa ainoat välineet on kiipeilykengät ja magnesium, köysiä ja valjaita ei siis käytetä. Seinien vieressä on paksut patjat, joille voi turvallisesti hypätä alas. Yogarocksissa seinät ovat 4,5 metriä korkeita ja reittejä löytyy kaikentasoisille kiipeilijöille.

Ensimmäisen kerran olen kokeillut kiipeilyä 2011, jolloin käytiin edellisen kerran työporukalla ihmettelemässä lajia. Silloin todellakin ihmeteltiin ja kokeiltiin, sillä suurin osa oli kiipeilemässä ensimmäistä kertaa, eikä osaamista näin ollen juuri ollut. Nyt olimme varanneet meille 1,5h kiipeilyohjauksen, joka antoi lajiin paljon uutta!

 

Rankkaa hommaa - välillä pitää huilia

Ohjaajamme Joel auttoi meidät alkuun ihan perusteista - kiivettiin jonkun matkaa ylös ja hypättiin alas patjalle, jolloin itseäni edellisellä kerralla vaivannut kammo tippumisesta väheni. Tuli tunne, että ei tässä mitään satu, vaikka patjalle tippuukin. Joelilta sai myös hyviä vinkkejä tekniikkaan (jota ei siis aiemmin ollut yhtään). Itselleni suurimman ahaa-elämyksen aiheuttaja oli sen, että ylävartaloa ei tarvitse koko ajan vetää seinään kiinni - siinä väsyy vaan kädet ihan turhaan! Jaloilla pystyy kyllä ponnistamaan, vaikka roikkuisikin kädet suorana seinällä. Ja tämän avullahan sitä jaksoi tällä kertaa mennä seinillä huomattavasti pidempään kuin viimeksi. Uskaltauduin myös korkeammalle kuin tuolloin kolme vuotta sitten, kun viimeksi kiipeiltiin. Oli aika voittaja olo!

Kiipeilyn mallia vuodelta 2011

Ei se kiipeily siltikään helppoa ollut ja välillä tosiaan tunsi itsensä gorillaksi, jonka ei ehkä ole edes kuuluisi yrittää kiivetä pieniä seinään kiinnitettyjä otteita pitkin. Ketterään apinaan on vielä matkaa, mutta selkeää kehittymistä tässä kolmen vuoden mielikuvaharjoittelun aikana on tapahtunut :) Jospa sitä tulisi käytyä vähän useammin, niin tiedä millainen kiipeily-hirmu musta vielä tulee!

Gorilla ei pääse korkealle :) Kuva vuodelta 2011.

Kivaa meillä oli ja puolitoista tuntia meni vauhdilla! Ohjaaja oli ammattitaitoinen ja antoi hyviä vinkkejä ja kannustusta seinillä edetessämme. Suosittelen ohjaajan ottamista, jos on menossa ensimmäisiä kertoja kiipeilemään, sillä vinkeistä on oikeasti hyötyä ja lajista saa huomattavasti enemmän näin irti! Kiipeily ei (vielä) ole laji, jota alkaisin säännöllisesti harrastamaan, mutta lähden kyllä varmasti taas uudestaankin! Käy sinäkin kokeilemassa!

Flow'ssa

Vierumäelle on tänä kesänä auennut FlowPark - seikkailuratapuisto luonnon helmassa. FlowParkista löytyy puihin rakennettuja köysiratoja, joita pitkin kiivetään, roikutaan, liu'utaan ja keinutaan. Hurjimmat radat on useiden metrien korkeudella, mutta ei-niin-hurjapäillekin löytyy sopivia reittejä.

Kävimme testaamassa FlowParkkia pienellä työporukalla kauniissa syysillassa. Kolme uskaliasta naista lähti ylittämään rajojaan ja kokeilemaan, mihin asti kantti kestää.

Lippu Vierumäen FlowParkkiin maksaa 22€ ja sillä saa viettää puistossa koko päivän puiston aukioloaikana. Puiston alueelle pääsee ilmaiseksi, eli mukavaa päivää voi lähteä viettämään maan kamarallakin viihtyvät ystävät. Valokuvaajia ja tsempaajia on aina hyvä olla matkassa mukana :) Lipun oston yhteydessä kannattaa ostaa myös 3€:n hintaiset kumipintaiset hanskat, jotka oli viileässä syysillassa ehdottomat. Tai jos kotoa löytyy vastaavat käsineet, niin nappaa ne mukaan. Itselläni oli mukana omasta takaa villasormikkaat, mutta niillä olisi otteet kyllä luistanut pahemman kerran. Hanskat oli ihan must ostos!

Paikan päällä saa radalla tarvittavat varusteet, eli valjaat, varmistimet ja kypärän. Alussa henkilökunta opastaa turvalliseen liikkumiseen radoilla ja kaikki suorittavat ensimmäisenä helpon testiradan, minkä jälkeen pääsee vapaasti kiipeilemään muita ratoja. Vierumäellä on tällä hetkellä yhteensä seitsemän rataa: matalalla kulkeva rata lapsille, neljä eritasoista rataa korkeammalla puissa sekä kaksi pitkää vaijeriliukua. Itse menin läpi radat numeroilla 2 ja 3, jotka ovat järjestäjän luokituksen mukaan melko helppoja, sekä toisen vaijeriliu'uista.

Rata numero 2 sisälsi 5 tehtävää: mm. verkon, pallon päällä riippauksen ja pölkkypolun. Selvitin radan kunnialla läpi, mutta itse en kutsuisi rataa helpoksi. Verkkoa edetessä kädet meni maitohapoille, mikä johtui pääosin varmaankin huonosta tekniikasta. En ole mikään kiipeilijä luonteeltani, eikä oikeasta tekniikasta ollut varmasti tietoakaan. Kun en ole myöskään liialla pituudella pilattu, niin sain ponnistella useammassa kohtaa, että ylsin astumaan aina seuraavalla pölkylle, askelmalle tai tasolle. Pallon päällä riippaus tuntui alkuun mahdottomalta tehtävältä, mutta olikin hauskaa, kun vaan uskaltautui lähteä matkaan.

3-radalla oli 6 tehtävää: mm. skeitti-liuku, liaanihypyt, kiipeilyseinä ja sik-sak-silta. Arvata saattaa, että ensimmäisellä radalla väsyneet käteni kiittivät liaanihypyissä sekä kiipeilyseinällä edetessäni. Selvitettyäni seinän, piti hetki halailla puuta ja kerätä voimia, ennenkuin pystyi jatkamaan matkaa. Hymy ei silti hyytynyt tässäkään kohtaa, vaikka voimat olikin pois :)

Sik-sak-polulla koeteltiin tasapainoa oikein urakalla ja kyllä kädet sai oman osansa tässäkin. Radan lopuksi oli skeitti-liuku, joka meni näin ekalla kerralla istuen - ilman käsiä ;)

Lopuksi käytiin porukalla vielä laskemassa 150 metriä pitkän vaijeriliuku, joka oli mainio päätös mukavalle FlowPark-kokemukselle. Tällä radalla siis vain kiivettiin tikapuita pitkin korkealle puuhun, kiinnitettiin itsensä vaijeriin kiinni ja sitten annettiin mennä! Kivaa kuin mikä!

Kiivetessä ja tehtäviä suorittaessa ei ehtinyt ajatella juuri ollenkaan sitä, kuinka korkealla sitä olikaan. Oli niin keskittynyt siihen, että kiinnittää itseni vaijereihin kunnolla kiinni, mihin astuu, mistä saa kädellä otteen jne, että pieni korkeanpaikankammo ei vaivannut juuri ollenkaan. Ainoastaan loppuliu'uissa, kun piti tasanteelta hypätä pelkästään vaijerin varaan, oli rohkeus koetuksella. Kiipeily oli loistava tapa myös nollata ajatuksia, sillä mitään ylimääräistä ei ollut varaa miettiä, tai olisi ykskaks huomannut roikkuvansa turvavaljaiden varassa, eikä enää omin voimin radalla.

Voimia kiipeily vaati ja muutamia turhautuneita huudahduksia radalta kuului, mutta hymy oli korvissa aina, kun sai vaativan tehtävän suoritettua. Meillä kaikilla oli niin mukavaa - ja seuraavana päivänä kropassa kyllä tuntui, että on käyttänyt lihaksia, joita ei ihan joka päivä tule rääkättyä. Kroppa oli siis hyvällä tavalla kipeenä :)

Kaiken kaikkiaan käynti FlowParkissa oli hieno kokemus. Kiipeillessä tuli koeteltua niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin rajoja ja kaksi tuntia vierähti kuin siivillä. Kesällä tänne on tultava uudestaan, otettava eväät mukaan ja vietettävä koko päivä flow'ssa :)

Tänä syksynäkin ehtii vielä flowparkkaamaan, sillä Vierumäen puisto on auki lokakuun loppuun asti. Muita FlowPark-puistoja löytyy Turusta, Lappeenrannasta ja Ähtäristä. Menkää ihmeessä kokeilemaan!

Lisätietoja löytyy osoitteesta: www.flowpark.fi