Kisaamista kilometreistä

Oletko jo kuullut Kilometrikisasta? Kyseessä on leikkimielinen kisa yrityksille, työyhteisöille, seuroille tai vaikka kaveriporukalle, ja sen tarkoituksena on innostaa ihmisiä työmatka- ja arkipyöräilyyn. Kisa on avoin kaikille, eikä osallistuminen maksa mitään! 

www.kilometrikisa.fi

Ja kaiken lisäksi kilpailusta voi voittaa palkintoja! Joka kuukausi arvotaan pyöräilyaiheisia palkintoja kaikkien osallistujien kesken. Pääpalkintona arvotaan kuukausittain Jopo! Toki myös kisassa eniten kilometrejä per osallistuja kerännyt joukkue palkitaan, mutta tuossa kisassa on melko mahdotonta pärjätä, sillä mukana on myös ns. kilpapyöräilijöitä, joilla kertyy kilometrejä ihan silmissä. Meillä on työporukalla nyt jo ainakin kolmatta vuotta peräkkäin joukkue kisassa mukana ja tottakai kilpailuvietin omaavana ihmisenä olen siellä mukana keräämässä kilometrejä! Ei olla ikinä sijoituttu edes sadan parhaan joukkoon, mutta tärkeintä ei olekaan voitto, vaan yhdessä tekeminen, hyvinvoinnin lisäätyminen sekä toistensa sparraaminen.

Pyöräily on ollut minulle luontainen liikkumismuoto ihan pienestä pitäen ja työmatkoja on tullut pyöräiltyä kesäisin aina kun vaan mahdollista. Kisan myötä ajokilometrit ovat kyllä lisääntyneet: töistä tulee ajettua kotiin pienten mutkien kautta jotta saa kilometrejä kasaan vähän enemmän ja kauppareissujakin tulee nykyisin tehtyä pyörällä.

Tällä mä kruisailen

Itselleni pyöräily on melkein kuin terapiaa. Aamulla töihin pyöräillessä saa itsensä mukavasti hereille ja kotiin päin tullessa ehtii irtautumaan hyvin työasioista. Fillaroidessa mieli virkistyy ja kuntokin kohoaa! Ja mikäs on pyöräillessä, kun täällä maalla voi ihastella hienoja maisemia ja työmatkan varrellakin vaikkapa lehmiä :)

Lehmiä työmatkan varrelta

Pyöräilystä on tullut meille The Juttu ja yhteinen harrastus. Ja ei, ei olla mitään kilpapyöräilijöitä, vaan tykätään ajella pienillä teillä ja tutustua uusiin paikkoihin. Meille on muodostunut jo perinne, että käydään kesäisin jossain päin Suomea pyöräilemässä, ja tänä kesänäkin on tarkoitus lähteä taas johonkin uuteen paikkaan (kirjoittelen kesälomasuunnitelmista pian lisää). Häämatkalla Balillakin (josta voit lukea lisää TÄÄLTÄ) vuokrattiin pyörät, koska se oli meillä häissäkin kantavana teemana....

Pyöräilyä Balilla

...sillä häissäkin pyöräiltiin :) Kirkolta juhlapaikalle oli matkaa noin kilometri ja se taittui lennokkaasti pyörien päällä! Ja kilometrit päätyi toki silloinkin Kilometrikisaan mukaan :) Tässä meidän hääpyörien mallia:

Sulhasen pyörä

Morsiammen menopeli

Ja vielä lisämootivaatioksi 10 syytä pyöräillä (by poljin.fi):

• Pyöräily on hauskaa ja helppoa
• Pyöräily kohottaa kuntoa
• Säännöllinen pyöräily edistää fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia
• Pyöräily vähentää sairastumisriskiä ja lisää elinvuosia
• Lisää pyöräilyä – vähemmän kasvihuonepäästöjä ja puhtaampi ilma
• Pyöräily on melutonta
• Pyöräily on edullista
• Pyörä on nopein kulkuneuvo lyhyillä (alle 7 km) matkoilla
• Pyöräilijä on vapaa ja riippumaton aikatauluista ja ruuhkista
• Polkupyörä on planeetan paras kulkuneuvo!

Kaiva pyörä esiin ja hyppää selkään!

Ja jos kiinnostuit KILOMETRIKISASTA, niin kerää oma joukkue kasaan ja lähtekää mukaan! Kisa alkoi jo vappuna, mutta kilometrejä voi merkitä takautuvasti, eli hyvin ehtii vielä. Ja vaikka kyse onkin kisasta, niin muista, että lopulta kilpailet vain itsesi kanssa. Älä turhaan ressaa, vaan nauti pyöräilystä ja sen tuomasta hyvästä olosta!

Syysloma Lapissa

Olimme reilu viikko sitten nauttimassa Lapin luonnosta Ylläksellä ja Levillä. Ruskaa oli tarkoitus mennä katsomaan, mutta kuinkas sitten kävikään... pääsimme näkemään Lapin ensilumen.

Ylläkseltä oli varattu mökki viideksi yöksi (su-pe) ja Leviltä vähän eksoottisempi majoitus pe-la yöksi. Helpotimme menomatkaa ja lähdimme ajelemaan jo launtaina ja vietimme yön Oulun kylpylähotelli Eedenissä, Nallikarin hirkkarannan kupeessa.

Hotellin tai kylpylän takia Ouluun ei tarvitse lähteä uudestaan. Mutta Nallikarin hiekkarannan takia KYLLÄ! Ihan uskomatonta, että Suomesta ja vieläpä Oulusta löytyy näin upea ranta! Jos joskus liikutaan kesällä Oulun suunnalla, niin suuntaamme ehdottomasti Nallikariin. Pitkä ranta, hienoa hiekkaa, kiipeilypaikka lapsille, verkot rantalentopalloa varten ja kyllä, myös hengenpelastustorni!! :) Nyt rannalla oli tuulista ja viileää, mutta pitihän se biitsi-kuva silti ottaa - vaikka muilla rannalla liikkujilla oli pipot päässä :)

Pointsit myös taholle (Oulun kaupunki?), joka on järkännyt rannan läheiselle pyörätielle hienot valaistukset - mm. tämmöisiä tähtiä pääsi ihastelemaan.

Erityismaininta hottelin aamupalan osalta mahdollisuudesta paistaa itselleen lämpimät vohvelit - njam! Hyviä olivat!



Oulusta matka jatkui kohti Yllästä ja Äkäslompoloa, johon saavuimmekin hyvissä ajoin sunnuntaina. Mökki oli vuokrattu Destination Laplandin kautta ja avaimen haku yms. "muodollisuudet" sujui näppärästi, vaikka olikin sunnuntai.

Sää suosi kaksi ensimmäistä päivää ja pääsimme maastopyöräilemään, kuten olimme suunnitelleet. Ylläksen nettisivuilla kerrotaan, että maastopyöräreittikarttaa on myynnissä Ylläksen alueen yrityksissä. No, kolmesta paikasta meille myytiin "ei oo":ta :( Luontokeskus Kellokkaasta kartta viimein löytyi 5€:n hintaan.

Ajoimme karttaan merkittyjä helpohkoja maastopyöräreittejä, jotka kulki mm. polkuja, pururatoja ja moottorikelkkauria pitkin. Pururadat oli oikein hyviä ja mukavia ajaa ja polutkin suurimmaksi osaksi, mutta moottorikelkkaurat ei sitten ollutkaan enää niin nautinnollisia -  oli kiveä, kantoa ja suota. Uidakin olisi pitänyt, jos karttaan merkittyä reittiä olisi noudattanut - kuvassa näkyvää vesistöä ei karttaan ollut merkitty lainkaan :) Noh, kengäthän siinä kastui, mutta mieli pysyi reippaana kaikesta huolimatta. Reitti tarjoili sen verran hienoja maisemia, ettei pienestä kannata valittaa. Maastopyöräreittejä ei juurikaan ollut maastoon merkitty, joten välillä joutui ihmettelemään, ollaanko sitä oikealla reitillä. Täällä on selkeästi satsattu enemmän patikointireitteihin kuin maastopyöräilyyn.


Parin pyöräilypäivän jälkeen keskiviikkona alkoi räntä-/lumisade. Unohdimme pyöräilyn ja päätimme lähteä patikoimaan. Autolla siis ensin Luontokeskus Kellokkaaseen ja siitä Varkaankurulle Velhon polkua pitkin. Patikointireitit oli merkitty maastoon todella selkeästi! Polkuja ja pitkospuita oli hyvä kävellä, vaikka lunta satelikin.


Varkaankurun maisemat oli juuri sataneen lumipeitteen ansiosta lähes satumaiset. Puro pulppusi sulana lumisen metsän keskellä. Säästä huolimatta polkuja pitkin oli mukava patikoida.

Poikkesimme polulta myös hieman ylemmäs rinteeseen, missä keli oli karumpi - tuuli oli kylmä ja lumi tuiskusi jotakuinkin suoraan kasvoihin.

 

Torstaina lumisade senkuin jatkui ja nyt oli aamulla pakkastakin. Siis ei-niin-hyvä-keli ajella kesärenkailla. Siitä huolimatta päätimme lähteä ajelemaan Muonion puolelle kohti Särkitunturia - ajatuksena käydä valloittamassa kyseinen tunturi. Tie Äkäslompolosta Muonioon päin oli todella kapea ja välillä toisen auton tullessa vastaan, tuntui siltä, että tähän ei mahdu kahta autoa rinnan. Liukkaasta säästä ja kapeasta tietä huolimatta pääsimme turvallisesti tunturin juurelle, jossa oli sopiva levähdyspaikka, johon jättää auto. Siitä sitten jalkaisin kohti tunturin lakea.

Muitakin patikoijia oli liikkeellä, vaikka keli ei paras mahdollinen ollutkaan. Ennen huippua oli laavupaikka järven rannalla. Kesällä olisi siis voinut vaikka pulahtaa uimaan! Pysähdyimme laavulle ja paistoimme makkarat.

Tästä matka jatkui kohti huippua, jonka lähetessä keli muuttui entistä arktisemmaksi. Lumisade sakeni, sumu tiheni ja näkyvyys heikkeni. Jossain kohtaa kävi mielessä, että pitäisikö kääntyä takaisin. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi ja pääsimme kuin pääsimmekin huipulle - vaikkakin vaatteet alkoi jo olla märkinä ja linssit huurussa. Hymy ei kuitenkaan hyytynyt - elämäni eka tunturi valloitettu!

Särkitunturin huipulla on kaksi tunturijärveä ja kuvien mukaan maisemat on kesällä todella upeat. Nyt maisemia ei päässyt ihailemaan, sillä pääosin näkyi vain.... sumua.

Perjantaina jatkoimme matkaa kohti Leviä, jossa meitä odotti vähän erilainen "mökki". Olimme varanneet majoituspaikaksemme lasista rakennetun iglun. Ja olihan se hieno - vähän luksusta loman loppuun! Levillä keskityimme fiilistemään iglun tunnelmaa ja sieltä avautuvaa upeaa maisemaa.

Iglussa on siis lasiset seinät ja lasikatto - jolloin maisema ja taivas on lähes käsinkosketeltavissa. Sisälle mahtuu sohva, sänky sekä nojatuolit ja pöytä. Myös suihku, vessa ja pieni keittö löytyy.

Iglut on rakennettu rinteeseen, josta avautuu mahtava maisema Ounasjoelle. Näitä maisemia kelpasi ihastella!

Paras ruska-aika oli reissumme aikaan jo mennyt, mutta maaruskaa oli siellä täällä vielä näkyvissä.

Äkäslompolossa nähtiin poroja melkeinpä päivittäin. Ja onhan ne hienoja otuksia! 

 

Maisemakuvaa Äkäslompolon lintutornista käsin. 

Hieno lomaviikko, vaikka säät eivät nyt aivan parhaalla mahdollisella tavalla suosineetkaan. Leviltä ajeltiin lauantaina yhtä pötköä takaisin kotiin. Matkassa meni semmoinen 12 h pysähdyksineen. Kyllähän sen ajaa, mutta ei sitä mitenkään mukavaksi matkaksi voi sanoa.

Lapissa, sen maisemissa ja luonnossa on jotain outoa taikaa, joka ihastuttaa. Mielelläänhän tuonne lähtisi uudestaankin - ehkä jotain pientä suunnitelmaa seuraavasta reissusta on jo vireilläkin ;)

Loppuun vielä patkointireissulla bongattu ajatus, joka sopii kyllä meille etelän ihmisillekin, vaikkei täällä tuntureita olekaan!