Kuka, mitä, häh? @Häät

Häistä alkaa olla jo aikaa ja edelleenkään emme ole saaneet kiitos-kortteja aikaiseksi. Ymmärrän nyt hääpareja, joilta tulee kiitos-kortti vasta vuoden kuluttua. Kaiken organisoinnin, järjestelyn ja askartelun jälkeen tuntuu, että ei vaan jaksa. Älkää huoliko ystävät, on niitä sentään jo ajateltu :) Jos saataisi ne vaikka jo jouluksi teille! Kiitokset kaikille nyt jo näin blogin välityksellä!


Teimme juhliimme paljon itse - ja talkoilla. Kiitos työkavereilleni paperiruusu-tehtailusta, ystäville pom-pom-askarteluista ja sukulaisille lasipurkkien keräilystä. Osaaminen ja aika ei kuitenkaan riitä kaikkeen, joten ammattilaisten apuakin tarvitaan. Tässä listaa palveluista, joita käytimme juhlissamme - kiitokset myös kaikille heille!



Bändi - Playfool
Juhlissamme oli esiintymässä loistava bilebändi Playfool, joka ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi. Voin lämpimästi suositella näitä ammattitaitoisia muusikoita juhliin kuin juhliin. Lisä- ja yhteystietoja löytyy täältä.
 

Ilotulitus - Pyroblast
Illan yllätysohjelmana oli ilotulitus. Voi sitä pauketta ja rätinää! Aivan mahtava värishow, sydämineen kaikkineen. Suosittelen lämpimästi! Arto taikoo toiveidenne mukaisen tulituksen. Tilaa Pyroblast paikalle, niin saat pauketta juhliisi :)

Paikka - Kuivannon maamiesseurantalo
"Me mennään maalla naimisiin" -  Kuivannon maamiesseurantalo tarjoaa mainiot maalaispuitteet juhliisi. Paikka on käytettävissä torstai-illasta sunnuntaihin, eikä vuokra huimaa päätä. Voin suositella paikkaa lämpimästi. Kuivannon kirkko on vajaan kilometrin päässä, joten esim. häissä ei kulu turhaa aikaa siirtymisiin. Matkan voi taittaa vaikka pyörällä ;)


Ruoka - Cafe Charlotta
Pitopalvelun hoiti Cafe Charlotta. Saimme Charlotasta pöytäliinat, ruuan, kakun sekä tarjoilun. Toiveita sai esittää etukäteen, yhteydenpito toimi ja ruoka sekä kakku oli hyvää. Itse hääpäivänä kaaso joutui sumplimaan pitopalvelun henkilöstön kanssa, mutta lopulta saatiin tilaamamme iltapalakin jäämään paikalle.

Puvun ompelu - Mittatilausompelimo Adrianne
Pukua entrailtiin Kouvolassa mittatilausompelimo Adriannessa, josta saa todella palvelualtista ja ammattitaitoista palvelua. Adriannesta hoituu uudet puvut täysin mittojen mukaan tehtynä ja siellä onnistuu myös lähes mahdottomalta tuntuvat vanhan puvun uudistukset. Kannatti kyllä ajella Kouvolaan asti puvun takia. Ajelen kyllä tarvittaessa jatkossakin!


Kukat - Pekosten kukka
Lahden keskustassa sijatseva Pekosten kukka hoiti kaikki juhlien kukat, eli kirkossa olleet asetelmat, morsiuskimpun, morsiustyttöjen kimput, heittokimpun, sulhasen ja bestmanin vieheet ja kaasojen rannekukat. Upeat asetelmat sai paljon kehuja! Suosittelen.


Hääkuvat - Photography Jukka Kinnunen
Kuvat otettiin Pikku-Vesijärven puistossa ennen vihkimistä ja juhlaa. Jukka on innokas valokuvaaja ja kuvia saatiin niin paljon, että niistä on varaa valita sopiva kuva siihen kiitos-korttiin. Näistä en nyt laita kuvaa, niin jää jotain yllätystä sitten siihen, kun se kiitos-kortti viimein saapuu :)


Sormus - Kultasepäntalo Marjut Viitanen
Sormus teetettiin Marjut Viitasella, joka toteutti sen aivan pyyntöjen ja toiveiden mukaisesti. Todella ystävällistä ja ammattitaitoista palvelua. Tänne menen jatkossakin, kun tarvitsen kultasepän palveluja!


Jos tarvitset jotain palvelua juhliisi tai tapahtumaasi, niin voin suositella näitä listattuja tahoja. Ota rohkeasti yhteyttä, jos kaipailet lisätietoja. Vinkkinä vielä voisi sanoa, että olkaa oikeasti ajoissa liikkeellä!

Apina vai gorilla?

Melko gorilla-olo oli tänään, kun käytiin työporukalla seinäkiipeilemässä Yogarocksissa. Jo aiemmassa FlowPark-postauksessani mainitsin, kuinka en ole kiipeilijä-ihminen, ja silti löydän itseni näköjään kerta toisensa jälkeen seinältä tai muuten yläilmoista :) Vaikka en osaakaan, niin hauskaa on silti!

Tänään oltiin siis Yogarocksissa kokeilemassa seinäkiipeilyä eli boulderointia. Boulderoinnissa ainoat välineet on kiipeilykengät ja magnesium, köysiä ja valjaita ei siis käytetä. Seinien vieressä on paksut patjat, joille voi turvallisesti hypätä alas. Yogarocksissa seinät ovat 4,5 metriä korkeita ja reittejä löytyy kaikentasoisille kiipeilijöille.

Ensimmäisen kerran olen kokeillut kiipeilyä 2011, jolloin käytiin edellisen kerran työporukalla ihmettelemässä lajia. Silloin todellakin ihmeteltiin ja kokeiltiin, sillä suurin osa oli kiipeilemässä ensimmäistä kertaa, eikä osaamista näin ollen juuri ollut. Nyt olimme varanneet meille 1,5h kiipeilyohjauksen, joka antoi lajiin paljon uutta!

 

Rankkaa hommaa - välillä pitää huilia

Ohjaajamme Joel auttoi meidät alkuun ihan perusteista - kiivettiin jonkun matkaa ylös ja hypättiin alas patjalle, jolloin itseäni edellisellä kerralla vaivannut kammo tippumisesta väheni. Tuli tunne, että ei tässä mitään satu, vaikka patjalle tippuukin. Joelilta sai myös hyviä vinkkejä tekniikkaan (jota ei siis aiemmin ollut yhtään). Itselleni suurimman ahaa-elämyksen aiheuttaja oli sen, että ylävartaloa ei tarvitse koko ajan vetää seinään kiinni - siinä väsyy vaan kädet ihan turhaan! Jaloilla pystyy kyllä ponnistamaan, vaikka roikkuisikin kädet suorana seinällä. Ja tämän avullahan sitä jaksoi tällä kertaa mennä seinillä huomattavasti pidempään kuin viimeksi. Uskaltauduin myös korkeammalle kuin tuolloin kolme vuotta sitten, kun viimeksi kiipeiltiin. Oli aika voittaja olo!

Kiipeilyn mallia vuodelta 2011

Ei se kiipeily siltikään helppoa ollut ja välillä tosiaan tunsi itsensä gorillaksi, jonka ei ehkä ole edes kuuluisi yrittää kiivetä pieniä seinään kiinnitettyjä otteita pitkin. Ketterään apinaan on vielä matkaa, mutta selkeää kehittymistä tässä kolmen vuoden mielikuvaharjoittelun aikana on tapahtunut :) Jospa sitä tulisi käytyä vähän useammin, niin tiedä millainen kiipeily-hirmu musta vielä tulee!

Gorilla ei pääse korkealle :) Kuva vuodelta 2011.

Kivaa meillä oli ja puolitoista tuntia meni vauhdilla! Ohjaaja oli ammattitaitoinen ja antoi hyviä vinkkejä ja kannustusta seinillä edetessämme. Suosittelen ohjaajan ottamista, jos on menossa ensimmäisiä kertoja kiipeilemään, sillä vinkeistä on oikeasti hyötyä ja lajista saa huomattavasti enemmän näin irti! Kiipeily ei (vielä) ole laji, jota alkaisin säännöllisesti harrastamaan, mutta lähden kyllä varmasti taas uudestaankin! Käy sinäkin kokeilemassa!

Hemmottelua ja aikamatkailua

Viikonloppu meni vauhdilla hyvässä seurassa ja mukavissa tunnelmissa hemmottelun ja aikamatkailun merkeissä :)

Lauantai oli varattu hemmottelulle - olin järjestänyt ystävälleni hyvinvointiyllätyksen. Aloitimme aamun Sh'Bam-tunnilla Orimattilan Kehräämöllä sijaitsevassa AlfaMoverissa. Kiva, hullutteleva ja menevä tunti, jossa pääsi tanssimaan sydämensä kyllyydestä. Hikeä ja hyvää mieltä!

Tästä siirryimme Hellimöön höyrysaunaan ja paljuun. Hellimö sijaitsee myöt Kehräämöllä ja se tarjoaa palveluja niin kehon, mielen kuin sielunkin hyvinvointiin. Saunan lisäksi hemmotelupäivään sisältyi suolahuone ja käsiparafiinit sekä Äänisen aallot - rentoutuminen fysioakustisessa sängyssä.

Hellimö on aivan ihana paikka - harmonien ja tunnelmallinen sisustus, todella ystävällinen henkilökunta ja monipuolinen hoitovalikoima. The Paikka rentoutumiselle - suosittelen lämpimästi! Tässä oiva joululahjavinkki kaikille, jotka haluavat antaa ystävilleen tai läheisilleen tavaran sijasta lahjaksi hyvää oloa.

Kuvan lähde: Hellimön Facebook-sivut

Hemmottelu oli samalla kiitos ystävälleni kaikista kesän "koettelemuksista" - kiitokset vielä J kaikesta! <3

Olimme saaneet viikonlopuksi myös kutsun mökille, joten lauantai-iltana ajelimme Kouvolaan - ja samalla tuntui että matkasimme ajassa kymmeniä vuosia taaksepäin. Mulle tuli olo, että olen päässyt lapsuuden tarinoista tuttuun Koiramäentaloon :)

Pääsimme viettämään syysiltaa upeassa vanhassa torpassa! Mahtavaa, että vanhoja rakennuksia kunnostetaan ja niistä pidetään huolta. Täällä on sisustuksessakin kunnioitettu vanhaa ja kaikki huonekalutkin olivat mahdollisuuksien mukaan alkuperäisiä. Ja yksityiskohdissakin näkyi historian kädenjälki, kuten tämän puhelimen kohdalla.

Isäntäväki piti meistä hyvää huolta: ruokaa, juomaa ja mukavia juttuja riitti yömyöhään saakka. Ja samalla meitä muistuteltiin talviaikaan siirtymisestä ihanalla talviaiheisella lahjalla: minttusuklaa-glögilla ja talvimuumimukeilla.

"Eteen vai taakse? Muistatte sen,
kun hääparia talviajasta muistuttelen."

Kiitos R&A aivan mahtavasta viikonlopusta!

Illallisylläri

Tykkään järkkäillä yllätyksiä ja tällä viikolla ylläristä pääsi nauttimaan mieheni, jolle kokkailin illallisen ihan arki-iltana. Menussa oli Avokadopastaa ja Marianne-juustokakkua - ihan super-hyviä molemmat!

Avokadopasta

Kyllä, tämä on juuri se ruoka, mitä ajattelet. Nyt jo kai eronneiden Gullitseneitten kosinta-pasta, joka oli ihan super-suosittua jokin aika sitten. Resepti löytyy netistä useammaltakin palstalta, itse käytin Makuja-sivuston ohjetta.

Tosi helppo ja nopea ruoka ja myös tooosi hyvää. Ainekset on vaan sen verran erikoiset, että ei ihan normi-päivänä meidän kaapista kaikkea löydy. Eikä löytynyt nytkään, vaikka ihan tätä varten kävin kaupassa - voi olla että olin sokea tai sitten juustohyllyllä ei vaan ollut parmesan-juustoa. Vaikka ruoka ei ole lihaa nähnytkään, niin maistui se myös perheen mies-puoliselle jäsenelle.

AINEET:
1 valkosipulinkynsi
½ chiliä
1 limetti
2 kypsää avokadoa
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
basilikaa
1 dl raastettua pecorino-juustoa
1 dl raastettua parmesan-juustoa
400-500 g spagettia

OHJE:
HUOM! Voit tehdä kastikkeen suoraan tarjoiluastiaan/kulhoon.
Hienonna valkosipulinkynsi pieneksi. Lisää chili ja limetin mehu. Halkaise avokadot ja poista kivet. Palastele avokadot kuorissaan ja kaiverra sisus peukalon tai lusikan avulla kulhoon. Hienonna noin kourallinen basilikaa ja lisää muiden aineidein joukkoon. Lisää myös mausteet ja loraus öljyä. Raasta juustot ja lisää nekin kulhoon. Sekoita. Maista, että seoksessa on tarpeeksi suolaa, muuten ruuasta tulee mautonta.

Keitä pasta al denteksi. Keitinvedessä tulee olla reilusti suolaa. Ota noin desi keitinvettä talteen ja siivilöi pasta.

Sekoita pasta ja talteen ottamasi vesi kastikkeen joukkoon ja pyörittele sekaisin. Rouhi päälle mustapippuria ja ripottele parmesaania. Tajoa saman tien.

Yllättäen taas vähän sovelsin reseptiä: chili oli kuivattua ja parmesan-juuston sijaan käytin jotain pasta-juustoa. Pastaa keitin ihan mutu-tuntumalla kattilallisen, mutta suht sopivasti sitä silti tuli kastikkeeseen nähden. Suolaa laitoin vähän varovasti, mutta onneksi sitä on helppo lisätä syödessä. Hyvää tuli ja ruoka maistui!

Marianne-juustokakku

Jälkkäriksi päätin kokeille netistä löytäämäni Marianne-juustokakkua, joka osoittautuikin ihan taivaallisen hyväksi! Resepti löytyy Fazerin sivuilta.

AINEET:
Pohja:
174 g Marianne keksejä
35 g sulatettua voita

Täyte:
4 liivatelehteä
200 g maustamatonta tuorejuustoa
4 dl maustamatonta maitorahjaa
2 tl vaniljasokeria
2 dl kuohukermaa
1 pss Marianne Crush -rouhetta (150 g)

Koristeluun:
esim. suklaata

OHJE
Murskaa keksit jauheeksi monitoimikoneessa tai blenderissä. Sekoita joukkkoon sulatettu voi. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle (ohje halkaisijaltaan 23 cm vuoalle).

Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen veteen noin kymmeneksi minuutiksi. Sekoita juusto, rahka ja vaniljasokeri. Kuumenna ½ dl kermaa ja pehmenneet liivatteet siihen (purista ylimääräinen vesi ensin liivatteista pois). Kaada kerma-liivate-seos ohuena nauhana juustoseokseen. Vaahdota loppu kerma ja sekoita se sekä Marianne Crush -rouhe juustoseokseen. Sekoita hyvin ja kaada täyte keksipohjan päälle.

Anna kakun hyytyä jääkapissa 4-6 tuntia. Koristele pinta esim. raastetulla suklaalla, nompparelleillä, keksin muruilla tms.

Koska meitä oli vain kaksi syöjää, niin tein tästä puolikkaan annoksen. En myöskään käyttänyt irtopohjavuokaa, vaan tein kakun suoraan kahteen tarjoiluastiaan. Toimi ihan loistavasti näin! Aika isot annoksethan tuosta tuli, mutta kyllä ne illan aikana tuli syödyksi - niin oli herkkua! Kakku on ihanan raikas ja minttuinen.

FolkJam®

Ohjasin toissa viikolla elämäni ekan FolkJam®-tunnin - ja viime viikolla sitten toisen. Sitä on siis soinut sottiisit ja polskat päässä ja mielikuvajammailut on ollut päällä työmatkoja pyöräillessäkin nyt parin viikon ajan. Tässä pieni kurkistus siihen, mitä FolkJam oikein on?!

Kuvan lähde: http://www.folkjam.fi/medialle/

Kyseessä on Oulun ammattikorkeakoulussa kehitetty tanssiliikuntamuoto, joka pohjautuu kotimaiseen tanssiin. Helposti tulee mieleen kansantanssi ja piirteitä siitä kyllä onkin. FolkJamissa ei kuitenkaan tarvita paria, joten tunnille voi lähteä itsekseen tai vaikkapa kaveriporukalla. Suomalaisuus on FolkJamissa keskeistä, joten radiosta kuuluvien disco- ja pop-biisien sijaan jammaillaan railakkaan kansanmusiikin, esim. valssin tai masurkan tahtiin. Tunnelmat vaihtuvat nopeasta ja kipakasta polkasta rauhalliseen ja tunnelmalliseen polskaan. Hiki tulee ja rytmikkäät kappaleet soi päässä tunnin jälkeenkin!

Itse löysin lajin aikalailla vahingossa talvella 2013. Minulla on lapsuudesta ja nuoruudesta kansantanssitaustaa ja kävin kokeilemassa sitä nyt aikuisena uudestaan. Kivaahan se oli, mutta kun omaa tanssiparteria ei löydy, niin se vähän latisti innostusta. Tunneilla kuitenkin mainostettiin tuolloin FolkJamia, jota lähdin uteliaisuuttani kokeilemaan - ja tykästyin! Reipasta menoa, hyvää musiikkia ja hikeä! Innostuin niin paljon, että kävin keväällä 2014 myös ohjaajakoulutuksen.

Kuvan lähde: http://www.folkjam.fi/medialle/

Omia tunteja en ole tähän asti ottanut, kun tuntuu, että arki on ihan tarpeeksi kiireistä muutenkin. Viime keväänä pyydettiin, jos pystyisin pari demo-tuntia ohjaamaan näin syksyllä, ja siinä kesän kynnyksellä sitten lupauduin. Kauhea ressihän siitä tuli! Vaikka olen suht säännöllisesti käynytkin jammailemassa ja homma on tuttua, niin ohjaajan kenkiin astuminen on aina eri asia. Onneksi alkusyksyyn osui jatko-ohjaajakoulutus, jossa pääsin kertailemaan tansseja ohjaajan näkökulmasta!

Pari viikkoa meni musiikkeja ja tanssilajeja valitessa, askeleita miettiessä ja tunteja suunnitellessa. Nyt on demotunnit pidetty ja hauskaahan se oli! Tosin ennen ensimmäistä tuntia jännitti ihan sikanaan :) Uuteen tilanteeseen ja oman mukavuusalueen ulkopuolelle joutuessaan sitä on aina perhosia vatsassa ja pieni pelko takapuolessa. Ei tunnit nyt mitenkään töydellisestu mennyt, mutta yksi osallistuja sanoi toiselle tunnille tullessaan, että "Tämä olisi sellaista mitä voisi alkaa harrastamaan". Jes! Olen saanut tanssin ilosanomaa välitettyä ainakin yhdelle ihmiselle <3

FolkJam sopii kaikille! Siitä on kehitetty omat versionsa myös koululaisille ja ikääntyneille. KouluFolkJam ja EpelitTanssipelit on riemukasta ja hauskaa! Koreografiat sisältää vuorovaikutteisia tanssipelejä sekä svengaavaa menoa. Jos siis koulun liikuntatunneille kaipaa jotain uutta ja erilaista, niin tässä yksi idea! Samalla lapset tutustuvat suomalaiseen tanssiin ja kansanmusiikkiin, joten tässä olisi oiva paikka tehdä yhteistyötä liikunnan ja musiikin opettajien kesken. FolkJam-tiimi on kehitellyt myös Wanhojen tansseihin sopivan, menevän ja flirttailevan tanssin. Materiaalin saa ilmaiseksi käyttöön, kun ilmoittautuu mukaan täällä.

Kuvan lähde: http://www.folkjam.fi/medialle/

EloFolkJam taas on suunnattu senioreille ja erityisryhmille. Tunneilla painottuu kehon ja mielen yhteys sekä yhdessäolon riemu. Askeleet ja koreografiat on suunniteltu niin, että ne ylläpitävät ja kehittävät koordinaatiota ja parantavat kehon reaktiokykyä arjen vaihtuvissa tilanteissa.

Itse olen käynyt FolkJam-ohjaajan perus- ja jatkokoulutukset. EloFolkJamkin kiinnostaa ja suunnitelmissa olisi ensi keväänä mennä kouluttautumaan tuohonkin. Omia tunteja minulla ei tosiaan tällä hetkellä ole, mutta demotunteja saa kysellä! Nyt on hyvä tunnin paketti kasassa, joten aika nopeallakin varotusajalla järjestyy kerta tai kaksi tutustumista FolkJam-maailmaan.

Menkää ihmeessä kokeilemaan jammailua! Lisätietoja lajista ja tunneista löytyy osoitteesta: www.folkjam.fi 

Katso yltä myös taukojamit - oivaa taukoliikuntaa työpäivän lomaan! Herättele kehoasi ja piristä päivääsi neljän minuutin jammailulla. Video on vapaasti käytettävissä - voit pyöräyttää sen ja jammailuttaa vaikka isommankin kokouksen tai konferenssin osallistujia! Musiikkina: Kaarni: Aava & Jumpper

 

Viikonlopun luksusta - kotitekoista aamiaista

Arkisin ei meidän perheessä ehditä syömään aamupalaa yhdessä, mutta viikonloppuisin nautitaankin aamiaista sitten pitkän kaavan mukaan. Tänä viikonloppuna päätin tehdä kotitekoisen aamiaisen: juustoteeleipää ja smoothieta.

Juustoteeleivän ohje on Kariston kustantamasta Keittokirjasta, jonka olen saanut vuonna 2000 ja joka on kulkenut siitä lähtien mukanani.

Juustoteeleipä

Aineet:
2,5 dl vehnäjauhoja
2 dl grahamjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1,5 dl juustoraastetta
50 g sulatettua voita
2,5 dl maitoa

Ohje:
Sekoita kuivat aineet ja juustoraaste keskenään. Lisää maito ja jäähtynyt, sulatettu voi.
Muotoile pellille, leivinpaperin päälle jauhotetuin käsin kaksi pyöreää matalaa leipää. Pistele haarukalla leipiin reikiä ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia. Tarjoa lämpimänä.

Leivät kohoaa uunissa hiukan ja muuttuvat kullaruskeiksi.

Helppo ja nopea ohje, jonka aineksia voi varioida sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Tänään leivät syntyi kombinaatiolla: 1,5 dl kauraleseitä, 1 dl vehnäjauhoja ja 2 dl sämpyläjauhoja. Juustoraaste ei ole välttämätöntä, mutta se tekee leivistä mehevämpiä. Toimii kuitenkin ilmankin.

 

 

Smoothie

Aineet:
Maustamatonta jogurttia
Puolukoita
Vaniliinisokeria ja/tai sokeria



Ohje:
Sekoita tehosekoittimessa tai blenderissä jogurtti ja jäiset puolukat sekaisin. Lisää vaniliinisokeria ja/tai sokeria maun mukaan. Nauti! Myös muut marjat sopii loistavasti!

Tältä valmis aamiainen sitten näytti. Lisäksi vielä kahvia ja teetä ja hyvää oli!

 

Aarteenetsintää

Vietimme viime viikonloppuna mökillä synttäreitä. Halusin järjestää tänä vuonna jotain mukavaa yhdessä tekemistä ja koska olen jotenkin hullaantunut aarteenetsintään, niin lauantain teemaksi muodostui ulkoilu ja mukava yhdessäolo aarteenetsinnän merkeissä. Etsijöinä oli neljä aikuista ja kaksi lasta ja kaikilla tuntui olevan hauskaa! Ainakin mulla oli :)

Edellisenä viikonloppuna kävin mökillä tekemässä pieniä esivalmisteluja ja etsimässä sopivia kätköjen paikkoja. Osa tehtävistä sijoittui pihalle ja osa taas metsään. Esimerkiksi tällainen kaatunut puu löytyi sopivaksi maamerkiksi, jonka näki jo kaukaa.

Etsijät saivat ratkaista erilaisia tehtäviä matkan varrella. Tehtävän ratkaisu vei aina seuraavaalle vihjeelle, jonka ratkaistuaan pääsi jälleen eteenpäin. Tässä esimerkki aikuisten aivojumppaosuudesta. Keksitkö sinä, missä seuraava vihje sijaitsee? :)

Lasten tehtävänä taas oli mm. luontobingo, jossa tuli etsiä metsästä tai pihalta kuvassa näkyvä kasvi tai muu luontokappale. Jokaisesta löydöstä sai bingo-ruudukkoon tarran. Etsijät olivat niin innostuneita tehtävästä, että koko ruudukko oli lopulta tarroitettu!

Lapsilla ja aikuisilla oli siis omat tehtävänsä, mutta jokaisesta löydetystä kätköstä tai ratkaistusta tehtävästä sai palapelin palan, jotka lopuksi yhdistettiin ja koottu palapeli kertoi aarteen sijainnin. Kaikkien panosta siis tarvittiin tasapuolisesti aarteen löytämiseksi.

Aarre sisälsi jokaiselle jotakin pientä: vaahtokarkkeja, popcornia, raaputusarpoja sekä sorminukkeja. Itse aarteella ei loppujen lopuksi ollut niin merkitystä - suurimmat elämykset tuli tehtävien ratkaisuista ja vihjeiden löytämisestä.

Aarteenetsinnän lisäksi pelasimme polttopalloa ja muita pallopelejä pihalla. Omat lapsuudenaikaiset leikit ja pelit toimivat loistavasti edelleenkin!

Aarteen löytämisen jälkeen paistoimme myös makkaraa ja vaahtokarkkeja nuotiolla. Vitsit, kuinka mukavaa voikaan olla vaan istua ja jutella yhdessä nuotion ympärillä!

Vähän erilaiset synttärijuhlat tuli siis juhlittua, mutta oikein mukavat sellaiset. Jos joku kaipailee aarteenetsintärasteja ja -ratoja kokonaisuudessaan, niin mielelläni jaan niitä eteenpäin!

Syysloma Lapissa

Olimme reilu viikko sitten nauttimassa Lapin luonnosta Ylläksellä ja Levillä. Ruskaa oli tarkoitus mennä katsomaan, mutta kuinkas sitten kävikään... pääsimme näkemään Lapin ensilumen.

Ylläkseltä oli varattu mökki viideksi yöksi (su-pe) ja Leviltä vähän eksoottisempi majoitus pe-la yöksi. Helpotimme menomatkaa ja lähdimme ajelemaan jo launtaina ja vietimme yön Oulun kylpylähotelli Eedenissä, Nallikarin hirkkarannan kupeessa.

Hotellin tai kylpylän takia Ouluun ei tarvitse lähteä uudestaan. Mutta Nallikarin hiekkarannan takia KYLLÄ! Ihan uskomatonta, että Suomesta ja vieläpä Oulusta löytyy näin upea ranta! Jos joskus liikutaan kesällä Oulun suunnalla, niin suuntaamme ehdottomasti Nallikariin. Pitkä ranta, hienoa hiekkaa, kiipeilypaikka lapsille, verkot rantalentopalloa varten ja kyllä, myös hengenpelastustorni!! :) Nyt rannalla oli tuulista ja viileää, mutta pitihän se biitsi-kuva silti ottaa - vaikka muilla rannalla liikkujilla oli pipot päässä :)

Pointsit myös taholle (Oulun kaupunki?), joka on järkännyt rannan läheiselle pyörätielle hienot valaistukset - mm. tämmöisiä tähtiä pääsi ihastelemaan.

Erityismaininta hottelin aamupalan osalta mahdollisuudesta paistaa itselleen lämpimät vohvelit - njam! Hyviä olivat!



Oulusta matka jatkui kohti Yllästä ja Äkäslompoloa, johon saavuimmekin hyvissä ajoin sunnuntaina. Mökki oli vuokrattu Destination Laplandin kautta ja avaimen haku yms. "muodollisuudet" sujui näppärästi, vaikka olikin sunnuntai.

Sää suosi kaksi ensimmäistä päivää ja pääsimme maastopyöräilemään, kuten olimme suunnitelleet. Ylläksen nettisivuilla kerrotaan, että maastopyöräreittikarttaa on myynnissä Ylläksen alueen yrityksissä. No, kolmesta paikasta meille myytiin "ei oo":ta :( Luontokeskus Kellokkaasta kartta viimein löytyi 5€:n hintaan.

Ajoimme karttaan merkittyjä helpohkoja maastopyöräreittejä, jotka kulki mm. polkuja, pururatoja ja moottorikelkkauria pitkin. Pururadat oli oikein hyviä ja mukavia ajaa ja polutkin suurimmaksi osaksi, mutta moottorikelkkaurat ei sitten ollutkaan enää niin nautinnollisia -  oli kiveä, kantoa ja suota. Uidakin olisi pitänyt, jos karttaan merkittyä reittiä olisi noudattanut - kuvassa näkyvää vesistöä ei karttaan ollut merkitty lainkaan :) Noh, kengäthän siinä kastui, mutta mieli pysyi reippaana kaikesta huolimatta. Reitti tarjoili sen verran hienoja maisemia, ettei pienestä kannata valittaa. Maastopyöräreittejä ei juurikaan ollut maastoon merkitty, joten välillä joutui ihmettelemään, ollaanko sitä oikealla reitillä. Täällä on selkeästi satsattu enemmän patikointireitteihin kuin maastopyöräilyyn.


Parin pyöräilypäivän jälkeen keskiviikkona alkoi räntä-/lumisade. Unohdimme pyöräilyn ja päätimme lähteä patikoimaan. Autolla siis ensin Luontokeskus Kellokkaaseen ja siitä Varkaankurulle Velhon polkua pitkin. Patikointireitit oli merkitty maastoon todella selkeästi! Polkuja ja pitkospuita oli hyvä kävellä, vaikka lunta satelikin.


Varkaankurun maisemat oli juuri sataneen lumipeitteen ansiosta lähes satumaiset. Puro pulppusi sulana lumisen metsän keskellä. Säästä huolimatta polkuja pitkin oli mukava patikoida.

Poikkesimme polulta myös hieman ylemmäs rinteeseen, missä keli oli karumpi - tuuli oli kylmä ja lumi tuiskusi jotakuinkin suoraan kasvoihin.

 

Torstaina lumisade senkuin jatkui ja nyt oli aamulla pakkastakin. Siis ei-niin-hyvä-keli ajella kesärenkailla. Siitä huolimatta päätimme lähteä ajelemaan Muonion puolelle kohti Särkitunturia - ajatuksena käydä valloittamassa kyseinen tunturi. Tie Äkäslompolosta Muonioon päin oli todella kapea ja välillä toisen auton tullessa vastaan, tuntui siltä, että tähän ei mahdu kahta autoa rinnan. Liukkaasta säästä ja kapeasta tietä huolimatta pääsimme turvallisesti tunturin juurelle, jossa oli sopiva levähdyspaikka, johon jättää auto. Siitä sitten jalkaisin kohti tunturin lakea.

Muitakin patikoijia oli liikkeellä, vaikka keli ei paras mahdollinen ollutkaan. Ennen huippua oli laavupaikka järven rannalla. Kesällä olisi siis voinut vaikka pulahtaa uimaan! Pysähdyimme laavulle ja paistoimme makkarat.

Tästä matka jatkui kohti huippua, jonka lähetessä keli muuttui entistä arktisemmaksi. Lumisade sakeni, sumu tiheni ja näkyvyys heikkeni. Jossain kohtaa kävi mielessä, että pitäisikö kääntyä takaisin. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi ja pääsimme kuin pääsimmekin huipulle - vaikkakin vaatteet alkoi jo olla märkinä ja linssit huurussa. Hymy ei kuitenkaan hyytynyt - elämäni eka tunturi valloitettu!

Särkitunturin huipulla on kaksi tunturijärveä ja kuvien mukaan maisemat on kesällä todella upeat. Nyt maisemia ei päässyt ihailemaan, sillä pääosin näkyi vain.... sumua.

Perjantaina jatkoimme matkaa kohti Leviä, jossa meitä odotti vähän erilainen "mökki". Olimme varanneet majoituspaikaksemme lasista rakennetun iglun. Ja olihan se hieno - vähän luksusta loman loppuun! Levillä keskityimme fiilistemään iglun tunnelmaa ja sieltä avautuvaa upeaa maisemaa.

Iglussa on siis lasiset seinät ja lasikatto - jolloin maisema ja taivas on lähes käsinkosketeltavissa. Sisälle mahtuu sohva, sänky sekä nojatuolit ja pöytä. Myös suihku, vessa ja pieni keittö löytyy.

Iglut on rakennettu rinteeseen, josta avautuu mahtava maisema Ounasjoelle. Näitä maisemia kelpasi ihastella!

Paras ruska-aika oli reissumme aikaan jo mennyt, mutta maaruskaa oli siellä täällä vielä näkyvissä.

Äkäslompolossa nähtiin poroja melkeinpä päivittäin. Ja onhan ne hienoja otuksia! 

 

Maisemakuvaa Äkäslompolon lintutornista käsin. 

Hieno lomaviikko, vaikka säät eivät nyt aivan parhaalla mahdollisella tavalla suosineetkaan. Leviltä ajeltiin lauantaina yhtä pötköä takaisin kotiin. Matkassa meni semmoinen 12 h pysähdyksineen. Kyllähän sen ajaa, mutta ei sitä mitenkään mukavaksi matkaksi voi sanoa.

Lapissa, sen maisemissa ja luonnossa on jotain outoa taikaa, joka ihastuttaa. Mielelläänhän tuonne lähtisi uudestaankin - ehkä jotain pientä suunnitelmaa seuraavasta reissusta on jo vireilläkin ;)

Loppuun vielä patkointireissulla bongattu ajatus, joka sopii kyllä meille etelän ihmisillekin, vaikkei täällä tuntureita olekaan!