Back to the block

Blogi on ollut unessa muutaman vuoden. Ollaan eletty vauva- ja pikkulapsiarkea, eikä aika ja voimat ole riittäneet kirjoitteluun.

Nyt pyörittelen mielessäni ajatusta siitä, että voisin palailla tänne blogin pariin - kirjoitella edes satunnaisesti vähän jotain. Teemat tulevat pysymään varmasti hyvin pitkälti samoina kuin aikaisemminkin: asioita elämästäni, matkustelua, luontoa, kokkausta ja leivontaa, ehkä käsitöitäkin - ja saa nähdä mitä kaikkea elämä tuo tullessaan. 

Tarkistin, että viimeisin postaus on marraskuulta 2017. Aika lailla kolme vuotta sitten siis. Mitä tässä välillä on tapahtunut? :)

 

Keväällä 2018 meille syntyi toinen lapsi - ja sen jälkeen elämä on pyörinyt hyvin pitkälti lasten ympärillä. Välillä enemmän väsyneenä, välillä vähän vähemmän. Ollaan tehty paljon lapsiperhejuttuja: harrastettu muskaria, matkusteltu lasten kanssa, retkeilty ja nykyisin ollaan myös perhepartiolaisia. 

Työpaikka on vaihtunut ja olen palannut takaisin opettajan työhön. Sanoin aikoinani, kun opiskelin, että musta tulee ihan mitä muuta tahansa, mutta ei opettajaa. Niinpä! Tein opettajan hommia jo heti valmistumiseni jälkeen vajaan kaksi vuotta. Sitten olin välillä yli kymmenen vuotta muualla - ja nyt veri veti takaisin juurille ja opettajaksi. Pienten lasten kanssa yksi hyvä puoli opettajan työssä on lomat <3

Selailin kuvia tässä kolmen vuoden ajalta ja olen näköjään tällä välin lasten joogaohjaajakoulutuksen (en olis muuten muistanut :) ). Koulutuksen piti ihana Perhejoogan Anne ja suosittelen sitä ihan kaikille, jotka on tekemisissä lasten kanssa - vanhemmille, päiväkodin työntekijöille, isovanhemmille, jne.

Nyt joogaillaan välillä kotona lasten kanssa. Lasten jooga on kivaa! Lapset tykkää siitä ja se kehittää niin lasten motorisia taitoja kuin myös kykyä rauhoittua. Pidin lasten joogaa yhden syksyn ajan kansalaisopistollakin ja se oli ihanaa <3 Tätä ohjaisin mielelläni jatkossakin taas jossain kohtaa, kun tämä lapsiperhearki vähän helpottuu.
 

Ja olenpa käynyt myös thaijoogahieronta-koulutuksen Pasi Kuuselan opissa. Ihanan rentouttava hoitomuoto, jota haluaisin tehdä enemmän. Mutta toistaiseksi ei ole kauheasti löytynt aikaa. Ehkä vielä joskus - jopa ensi vuonna. Jos kiinnostaa, niin tästä voi lukea lisää Thaijoogahieronnan sivuilta.

Siinä ehkä päällimmäiset kohokohdat kolmelta vuodelta :) Tässä nyt blogin herättelypostaus -  katsotaan, mitä uusi vuosi tuo tullessaan.

Säihkyvää vuotta 2021!

Minusta tulee isona...

...joku semmonen karjakko, joka lehmiä lellii ja niityllä kellii ja tuo kukkia myös maljakkoon lauletaan lastenlaulussa. Lapsilta usein kysytään, mikä heistä isona tulee. Ja lapsilla on toiveammatti usein myös miettynä - osa haluaa poliisiksi tai palomieheksi, osa lentoemännäksi, osa taas lääkäriksi, sairaanhoitajaksi tai opettajaksi. Jollain on lapsuudesta asti hirveä polte johonkin ammattiin, johon he itsensä sitten lukevat ja pääsevät toteuttamaan lapsuuden haavettaan.

Minulla tuote poltetta ei ole missään kohtaa ollut. Mikä sinusta tulee isona -kysymykseen olen tainnut vastata pienenä että oopperalaulaja. No, jotenkin laulajanura ei taida olla mun juttu (kysykää vaikka meidän häävierailta ;) ), mutta en edelleenkään tiedä, mikä se olisi. Mulla on ollut tämä dilemma jo pitkään - haluaisin tehdä työkseni jotain, mistä saisin itselleni hyvän olon, jotain millä olisi minulle merkitystä, jotain johon tuntisin poltetta, mutta mä en tiedä mitä se on! Oon tosi kateellinen ihmisille, jotka on löytäneet oman juttunsa, ovat menneet sen perässä vaikka ulkomaille asti ja nauttivat työstään todella. Vuosi vuodelta, kun ikää tulee lisää, tää mun haahuilu alkaa vaan ahdistamaan enemmän ja enemmän - mä haluisin jo löytää oman juttuni!

Tässä yhtenä päivänä multa jälleen kysyttiin, että mitä mä haluisin tehdä. Enkä osannut taaskaan vastata. Koko kysymys saa mut ihan jäähän. Oopperalaulajan urasta haaveillut pikkutyttö päätyi yliopistoon ja valmistui maisteriksi tietotekniikan laitokselta. Lukion jälkeen mulla ei ollut oikein selvää suunnitelmaa, mitä lähteä opiskelemaan, ja päädyin papereiden perusteella lukemaan matikkaa. Enpä olisi pienenä kuvitellut, että jonain päivänä opetan ATK:ta ja matikkaa koulussa tai että olisin IT-firmassa töissä!

Kuten jo joskus aikasemmin kirjoittelin, niin jooga on ollut mukana elämässäni jo reilun viisitoista vuotta. Sen myötä kiinnostuin anatomiasta ja kehon toiminnoista, ja päädyin joitakin vuosia sitten työn ohessa lukemaan fysioterapiaa. Fyssarin paperitkin siis löytyy, mutta niitä töitä en ole missään vaiheessa tehnyt päivääkään. Ei tutkinto silti hukkaan ole mennyt, olenhan päätynyt ohjaamaan vesijumppia fyssari-opintojen jälkimainingeissa :) Ja kyllä siinä opiskellessa oppi paljon: sekä fysioterapiasta että itsestään!

Tällainen sekasikiö mä olen: IT-nörtti fyssari, jolla on hipahtavat elämänarvot ;D Opiskelu on mulle helppoa ja siitä mä tykkään - välillä tuntuu, että voisihan tässä vielä vaikka jotain taas opiskella. Ehkä jonain ahdistuksen päivänä löydänkin itteni ilmottautumasta jollekin avoimen yliopiston kurssille.

Mutta takaisin alkuperäiseen kysymykseen: Mikä minusta tulee isona? Yhtenä päivänä haaveilen vohvelikahvilasta, toisena taas omasta joogasalista. Haluaisin tehdä hyvää - jos ei tarvitsisi välittää rahasta/taloudesta, niin mä varmaan tekisin jotain hyväntekeväisyystyötä. Jotenkin haluaisin hyvinvoinnin pariin, toimimaan esim. lasten tai ikääntyneiden kanssa. Ehkä mä perustan lasten ja ikääntyneiden joogasalin, jossa tarjoillaan hyvinvointivohveleita :D

 

En tiedä vielä, mikä minusta tulee, ja tätä kirjoittaessa tajuan, että ei minun tarvitsekaan tietää. Ei kukaan tiedä. Tällä hetkellä nautin elämästä kotona lapsen kanssa - se on nyt se juttu!

Mieli haluaa aina enemmän: lisää jännitystä, lisää rahaa, lisää tykkäyksiä somessa. Ehkä pitäisikin kääntää tilanne: rauhoittua, keskittyä hetkeen ja nauttia siitä, kun on vähemmän - kun on yksinkertaista, kun pitää jalat maassa, niin kuin tuo alussa mainittu karjakko, joka kellii niityllä. Elämä tuo eteen sen, mikä on tarkoitettu - minullekin. Luulen, että kun lakkaan haluamasta ja pakolla etsimästä sitä omaa juttuani - löytyykin se ihan läheltä, itsestäni. Se löytyy sitten, kun on sen aika. Nyt nautin elämästä ja hyggailen!

Kaikista tulee isona jotain aivan varmasti.
Kyllä haaveilla saa, pannaan onnistumaan
oma unelmien ammatti

Tavara päivässä pois

Olen tainnut joskus jo aiemminkin täällä mainita, että en ole maailman siistein ja organisoiduin ihminen. No, nyt kun täytyy omien tavaroiden lisäksi huolehtia vielä pienen miehen tavaroistakin, niin mun hallinnointikyky on venytetty äärirajoille :) Yhtenä syynä mun luovalle kaaokselle on se, että mulla (ja meillä) on ihan liikaa tavaraa. Kun kodista löytyy säilytystilaa, niin sitähän pitää luonnollisesti käyttää - ja säätää ihan kaikki mahdollinen.

Kirjat lähti lahtelaisten koululaisten iloksi

Päätin elokuun alussa aloittaa "tavara päivässä pois"-projektin. Nimensä mukaisesti luovun siis joka päivä vähintään yhdestä tavarasta. Kuukausi takana ja toistaiseksi projektin kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa. Poistettavat tavarat on löytynyt helposti! On lähtenyt vaatetta, mattoja, meidän häistä jääneitä askartelutarvikkeita jne. Yritän ensisijaisesti löytää tavaroille uuden kodin tai tarvitsijan, kierrättää ne uudestaan käyttöön, osan lahjoitan Konttiin tms hyväntekeväisyyskohteeseen (kohteita saa ehdottaa, sillä on varmaan paljon semmosia, mistä en edes tiedä!) ja aivan käyttökelvottomat lähtee energiajätteeksi/paperinkeräykseen tai huonoimmassa tapauksessa ihan kaatopaikalle. Kirppari olisi toki myös yksi vaihtoehto päästä eroon iteslle ylimääräisistä tavaroista, mutta itselläni ei nyt energia riitä sellaisen organisointiin. Niinpä tavarat lähtevät ihan lahjoituksena. Me ollaan saatu niin paljon kaikkea vauvan tavaraa ilmaiseksi, että annetaan nyt vuorostamme hyvän kiertää <3

Kaikkea sitä ihminen nurkissaan säästää - nämä lähti roskikseen

Yhtenä sysäyksenä projektilleni oli se, että pieni mies siirrettiin nukkumaan omaan huoneeseen (siinä toivossa, että heräilisi yöllä vähän vähemmän - vaikutus taitaa olla kuitenkin olematon :) ) ja siellä olevat tavarat piti saada johonkin muualle. Kun kävin läpi erinäisiä lehtiä 2010-luvun alusta, opiskeluaikaisia muistiinpanoja, pölyttyneitä kirjoja yms, niin totesin, että nyt on aika luopua ylimääräisestä.

Matto on ollut käyttämättömänä säilössä ainakin viisi vuotta

31 tavaraa on nyt lähtenyt! Ja mä oon tosi ylpeä itestäni - tulee hyvä mieli, kun saa kaaosta vähemmäksi ja etenkin, kun tavaroille on löytynyt uusi elämä ja ne on mennyt tarpeeseen. Vielähän nämä kuukauden poistot ei meidän tavarapaljoudessa mitenkään näy, mutta vuoden päästä tilanne on varmasti jo toinen.

Olisiko sinulla tarvetta vastaavalle projektille? Omalla kohdalla tämä toimii - suosittelen kokeilemaan!

Meidän häistä ylijääneitä silkkipapereita ja kartonkeja
- ensi kesän hääpari sai nämä askartelumateriaaleiksi

P.S. Facebookista löytyy myös Tavara päivässä pois -ryhmä (klik klik), jota olen seurannut yli vuoden ja joka on antanut inspiraatiota myös omaan projektiin :) Käy kurkkaamassa!

Back to blog

Hei!

Täällä ollaan pitkästä aikaa blogin äärellä (tai pitäisikö sanoa että takana :) )! Blogissa on ollut kesällä hiljaista johtuen... noh, kesästä ja vauvasta. Pieni mies on siis pitänyt äipän kiireisenä, enkä ole sitten väsyneenä edes yrittänyt kirjoitella tänne mitään uutta. Päikkärit on ollut pop, sillä en ole poitsun syntymän jälkeen nukkunut yhtäkään yötä heräämättä vähintään kerran - yleensä MONTA kertaa ;) Onneksi on hormoonit!!

Kesä meni hyvin pitkälti vauvan mukaan - mökkeiltiin, ulkoiltiin, vähän reissailtiin. Ja elettiin ihan tavallista vauva-arkea. Aika on mennyt ihan hirmu nopeasti ja tässä on pitänyt miettiä jo töihin paluutakin. Reilun viikon päästä aloitankin jo kerran viikossa vähän iltatöitä - oikeisiin töihin palaamisen olen siirtänyt ensi vuoteen. Toisaalta olisi ihan kiva päästä ihmisten ilmoille ja tehdä jotain "järjellistä" (sekä saada rahaa!) - mutta toisaalta päivät kotona pienen ihmisen kehitystä seuraten ja kukkuu-leikkiä leikkien on ihan parasta! Nyt vielä nautitaan syksy kotona olemisesta, vauvaharrastuksista ja päiväunista :) ja mietitään ensi vuoden kuvioita sitten vasta lähempänä vuoden vaihdetta.

Blogi heräilee siis vähitellen taas henkiin! Tässä syksyn mittaan postailen kesäjuttujakin - aurinko tekee hyvää syyssateidenkin aikaan, vaikka vaan kuvissa! Toki muutakin on luvassa - oikeasti pää pursuaa ideoita, mistä kirjoitella, kunhan pääsen tästä taas vauhtiin. Älkääkä ihmetelkö, jos välillä tulee hieman pidempi tauko - poitsulla on todennäköisesti joku vaihe, eikä äiti ehdi tai jaksa juuri silloin kirjoittelemaan.

Taisin jossain kohtaa sanoa, että tästä ei tule vauva-blogia (eikä ole tulossakaan), mutta kyllä tuo pieni mies nyt on niin iso osa elämää, että osa jutuista tulee väkisinkin sivuamaan myös vauva-arkeamme.

Kun poitsu nukahti, niin äiti pääsi mustikkaan :)

Mukavaa alkavaa syksyä kaikille lukijoille! Nautitaan syksyn kirpeydestä, luonnon muuttuvista väreistä ja aamu-usvasta - tunnelmoidaan hämärtyvissä illoissa kynttilöin ja pihatulin. Syksy on ihanaa aikaa! Nyt on myös aika kerätä satoa pihalta sekä painua metsään ja täydentää mm. sieni- ja puolukkavarastot talvea varten!

Hedelmäinen puhtipuuro

Lähikaupan hyllyltä satuin bongaamaan puhtikauraa -Viipurilaisen kotileipomon kehittämää ns. kaurapuuteria, joka on valittu tänä vuonna Vuoden Suomalaiseksi Elintarvikkeeksi. Pitihän sitä sitten ostaa ja ottaa kokeiluun. Puhtikauran pakkauksessa on ohjeet smoothieen, johon siitä pääasiassa suositellaan, mutta Arjan koekeittiössä lähdettiin testaamaan, miten se sopii tuorepuuroon.

Ja sopiihan se! Ihan ensimmäisellä kokeilulla ja musta-tuntuu-reseptillä tuli tosi hyvä aamupuuro.

AINEET:
0,5 dl puhtikauraa
1 dl riisimaitoa
0,75 dl kauraleseitä
1 dl tuoremehua
neljän viljan puurohiutaleita

Lisäksi:
banaani
kiiwi
cashew-pähkinöitä


OHJE:
Mittaa puhtikaura ja maito blenderiin ja sekoita hyvin. Kaada seos syvälle lautaselle ja lisää joukkoon leseet, tuoremehu ja puurohiutaleet. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Puurohiutaleita voi laittaa sen verran kun tuntuu hyvältä - seos jäi omasta mielestäni vähän löysäksi pelkillä leseillä, joten ripottelin lisäksi vähän puurohiutaleita mukaan. Laita lautanen jääkaappiin ja anna puuron tekeytyä yön yli.

Sekoita kaikki ainekset lautasella tai kulhossa ja laita jääkaappiin

Puuro on aamulla valmista nautittavaksi. Ulkonäkö ei ole tällaisenaan hirveän houkutteleva, joten koristele/mausta oman mielesi mukaan.

Puuro valmistuu jääkaapissa yön aikana

Itse laitoin päälle banaania, kiiwiä sekä muutamat cashew-pähkinät.

Nam!

Puhtikaura toimii tuorepuurossa tosi hyvin! Pelkästä puhtikaurasta puuro ei synny, sillä se on hyvin hienoa jauhoa (puuteria). Mutta leseiden ja hiutaleiden kanssa käytettynä siitä syntyy oikein mainio puuro! Suosittelen myös maustamaan puuroa mehulla, mehukeitolla, marjoilla, hedelmillä tms, sillä pelkältään puhtikaura ei maistu oikein millekään - no kauralle, mutta ainakin itse kaipaan aamiaiseeni muutakin makua :)

Puhtikauraa, eli kaurapuuteria

Käytin puurossa nesteenä riisimaitoa, mutta sen voi hyvin vaihtaa tavalliseen maitoon, jugurttiin tms. Ja tuoremehun tilalla toimii myös mehukeitto tms. Rohkeasti vaan kokeilemaan! Suosittelen lämpimästi!


Ja tämän näköistä pakkausta siis metsästämään kaupasta :) Meidän lähikaupassa se löytyi luontaistuotteiden vierestä. Saatavilla myös Viipurilaisen kotileipomon myymälästä Vääksystä.



P.S. Lue myös aiempi postaukseni tuorepuuroista (klik klik) :)

Uusi elämä

Blogissa on ollut viime aikoina kovin hiljaista, sillä helmikuu tuli ja elämä meni kertaheitolla aivan uusiksi. Päivärytmi, unet, syöminen, jotakuinkin kaikki mahdollinen laitettiin uuteen uskoon. Ja ei, kyse ei ole mistään dieetistä tai elämäntapamuutoksesta! Vaan meille tuli vauva :) (tai no, ei se vaan tullut, vaan kyllä se piti ihan käydä perinteiseen tapaan sairaalassa synnyttämässä)

Etukäteen oli hyvin vaikea kuvitella, millaista elämä pienen vauvan kanssa tulisi olemaan. Ja kyllähän se hyvin pitkälti laittoi kaiken uusiksi. Kotiin vyöryi vauvan mukana hirveästi kaikkea tavaraa: turvaistuinta, pinnasänkyä, sitteriä, tuttipulloja, vaunut, vaatetta ja peittoa... Vanhempien unirytmit laitettiin uusiksi, etenkin äiti nukkuu lähinnä vain silloin kun vauvakin nukkuu. Päivärytmi menee aikalailla vauvan rytmien mukaan, kun vauvalla on nälkä niin vauvan pitää saada ruokaa, vaikka äitilläkin olisi hirveä nälkä. Äiti syö sitten joskus myöhemmin :) Onpa meillä jo nähty sitäkin, että J on syöttänyt mulle ruokaa sohvalla. Vauvalla kun on joskus päiviä, jolloin se haluaa syödä koko ajan ja hyvä jos äiti pääsee välillä käymään vessassa, saatika että ehtisi syömään.

Tämän takia blogiinkaan ei ole viime aikoina tullut mitään uutta - ei vaan ole ehtinyt! :) Älkääkä ihmetelkö, jos ei jatkossakaan mitenkään viikoittain tule mitään uutta. Kirjoittelen kyllä aina silloin, kun ehdin. Blogi ei ole myöskään muuttumassa pelkäksi vauvablogiksi, vaikka tässä postauksessa nyt muutamat vauvajutut onkin.

Elämä vauvan kanssa ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, vaikka monesti sellaisen kuvan saa, kun vauvat on niin ihania ja suloisia. Itse tuhersin itkua ekoina viikkoina, kun vauva päätti valvottaa äitiä viiden-kuuden tunnin maratoneilla. Mieleen hiipi ajatus: "Tätäkö mä olen elämältäni halunnut?" Valvomiset on nyt jo onneksi vähentynyt ja kolme kertaa yössä herääminen tuntuu aivan luksukselta ;)


Imetyskään ei välttämättä mene niinkun Strömsössä. Ja siitäkös tulee sitten "huono äiti"-fiilikset, kun ei saa lastaan edes ruokittua. Vauva-palstoilla ihannoidaan kuuden kuukauden täysimetystä ja kun itse annat vauvallesi korviketta jo alle kuukauden vanhana, niin itkuhan siinäkin tulee. Onneksi on ystäviä, jotka auttaa palauttamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja muistuttaa siitä että elämä ei ole pelkkää imettämistä. Kiitos heille kaikille!

Ja sitten pari vinkkiä, jotka ollaan koettu toimiviksi vauvan kanssa:

• Jos vauva ei nuku omassa sängyssä vaan herää samantien, kun hänet on sinne siirtänyt, niin kannattaa kokeilla kauratyynyä. Muutamana yönä aina imetyksen jälkeen lämmitin kauratyynyn ja laitoin sen vauvan viereen sänkyyn. Näin vauva tunsi lämmön, vaikkei ollutkaan äidissä kiinni, ja rauhoittui hyvin nukkumaan.
• Jos vauva ei tykkää kylvystä, vaan huutaa kuin syötävä, niin kokeile harsoa. Kääri vauva harsoon ja laita kylpyyn harson kanssa. Meillä kylpyhetket rauhoittui näinkin yksinkertaisella kikalla.

Vaikka päivät nyt menee pienessä tokkurassa huonosti nukuttujen öiden takia ja itkua on väännetty väsyneenä jo useammankin kerran, niin vauvan leveä hampaaton hymy ja iloiset jokeltelu-kiljahdukset on kyllä kaiken sen arvoista!

Aurinkoista kevättä kaikille!

P. S. Kiitos myös kaikille, joilta ollaan saatu vaatetta yms tavaraa vauvalle! Pieni ihminen tarvii ihan yllättävän paljon kaikkea :)

Ja iso kiitos myös miehelleni, joka on jaksanut laittaa ruokaa, auttanut arjen ja kodin pyörittämisessä ja ollut ihan super kärsivällinen vaikka mä oon välillä väsyneenä kiukunnu ihan turhasta! <3

Laiskotteluloma

Alkaa olla se aika, kun ihmiset palaavat töihin, harrastusten pariin, opiskelemaan ja jaetaan kesälomakuulumisia. Kuka on käynyt Garda-järvellä? Kuka on juossut maratonin? Kuka on rakentanut pihalle jos sun minkälaista majaa? Minä myönnän tässä nyt kaikille, että minun kesälomani kului pääasiassa laiskotellen. Laiskottelin töistä (niinkun lomalla kyllä kuuluukin), laiskottelin harrastuksista, liikunnasta, blogista (kuten huomaa, uusia postauksia ei ole hetkeen tullut), laiskottelin kurssilta jolle keväällä ilmoittauduin, laiskottelin kotitöistä ja jotakuinkin kaikesta mahdollisesta.

Riippumatto on hyvä laiskottelupaikka :)

Välillä tekee oikeasti hyvää vaan olla ja tehdä sitä, mitä juuri sillä hetkellä tekee mieli tehdä. Yleensä olen suunnitellut loman täyteen kaikenlaista ohjelmaa - nyt en. Oli meillä pari lyhyttä reissua kalenterissa, mutta nekään ei todellakaan olleet mitään aktiivilomia. Tällä viikolla Tallinnan risteilyn kohokohta oli skumppa-aamiainen - Tallinnaan ei edes lähdetty. Kirjoittelen toisesta reissusta ehkä tuonempana lisää, tosin kuvia ei ole hirveästi olemassa - laiskottelin myös siitä.

Skumppa-aamiainen laivalla

Ettette nyt ihan luulisi, että olen maannut neljä viikkoa jotakuinkin sängyssä, niin ei, olen kyllä tehnyt muutakin (vaikka pötköttelyäkin on kyllä tullut harrastettua). Olen hoitanut kaikki sovitut tapaamiset ja menot, yrittänyt olla edes vähän yhteydessä myös kavereihin ja ulkomaailmaan, lukenut, tehnyt puutöitä, kerännyt mansikoita, käynyt mökillä, jne. Tehnyt juttuja, jotka on tuntunut hyviltä. Mutta en ole organisoinut tapaamisia, illanviettoja, kahvitteluja, en ole leiponut, enkä aina edes laittanut ruokaa (olemme kannattaneet tänä kesänä aika usein take-a-way-paikkoja, ravintoloita ja valmisruokaa :) ). Olen laiskotellut ja ottanut aikaa itselleni - ja se on tuntunut hyvältä!

Loma loppuu tänään, joten nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni :) Paluu arkeen ei kylläkään ahdista, kuten joinain kesinä neljän viikon aikataulutetun loman jälkeen. Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan :) Eiköhän sitä syksyn mittaa taas ehdi ahertaa, organisoida, aikatauluttaa jne jne.

Hyvää kesän jatkoa kaikille!
Ja ihanaa lomaa niille, joilla sitä vielä on jäljellä! 

P.S. Muistakaa myös laiskotella! :)

Kisaamista kilometreistä

Oletko jo kuullut Kilometrikisasta? Kyseessä on leikkimielinen kisa yrityksille, työyhteisöille, seuroille tai vaikka kaveriporukalle, ja sen tarkoituksena on innostaa ihmisiä työmatka- ja arkipyöräilyyn. Kisa on avoin kaikille, eikä osallistuminen maksa mitään! 

www.kilometrikisa.fi

Ja kaiken lisäksi kilpailusta voi voittaa palkintoja! Joka kuukausi arvotaan pyöräilyaiheisia palkintoja kaikkien osallistujien kesken. Pääpalkintona arvotaan kuukausittain Jopo! Toki myös kisassa eniten kilometrejä per osallistuja kerännyt joukkue palkitaan, mutta tuossa kisassa on melko mahdotonta pärjätä, sillä mukana on myös ns. kilpapyöräilijöitä, joilla kertyy kilometrejä ihan silmissä. Meillä on työporukalla nyt jo ainakin kolmatta vuotta peräkkäin joukkue kisassa mukana ja tottakai kilpailuvietin omaavana ihmisenä olen siellä mukana keräämässä kilometrejä! Ei olla ikinä sijoituttu edes sadan parhaan joukkoon, mutta tärkeintä ei olekaan voitto, vaan yhdessä tekeminen, hyvinvoinnin lisäätyminen sekä toistensa sparraaminen.

Pyöräily on ollut minulle luontainen liikkumismuoto ihan pienestä pitäen ja työmatkoja on tullut pyöräiltyä kesäisin aina kun vaan mahdollista. Kisan myötä ajokilometrit ovat kyllä lisääntyneet: töistä tulee ajettua kotiin pienten mutkien kautta jotta saa kilometrejä kasaan vähän enemmän ja kauppareissujakin tulee nykyisin tehtyä pyörällä.

Tällä mä kruisailen

Itselleni pyöräily on melkein kuin terapiaa. Aamulla töihin pyöräillessä saa itsensä mukavasti hereille ja kotiin päin tullessa ehtii irtautumaan hyvin työasioista. Fillaroidessa mieli virkistyy ja kuntokin kohoaa! Ja mikäs on pyöräillessä, kun täällä maalla voi ihastella hienoja maisemia ja työmatkan varrellakin vaikkapa lehmiä :)

Lehmiä työmatkan varrelta

Pyöräilystä on tullut meille The Juttu ja yhteinen harrastus. Ja ei, ei olla mitään kilpapyöräilijöitä, vaan tykätään ajella pienillä teillä ja tutustua uusiin paikkoihin. Meille on muodostunut jo perinne, että käydään kesäisin jossain päin Suomea pyöräilemässä, ja tänä kesänäkin on tarkoitus lähteä taas johonkin uuteen paikkaan (kirjoittelen kesälomasuunnitelmista pian lisää). Häämatkalla Balillakin (josta voit lukea lisää TÄÄLTÄ) vuokrattiin pyörät, koska se oli meillä häissäkin kantavana teemana....

Pyöräilyä Balilla

...sillä häissäkin pyöräiltiin :) Kirkolta juhlapaikalle oli matkaa noin kilometri ja se taittui lennokkaasti pyörien päällä! Ja kilometrit päätyi toki silloinkin Kilometrikisaan mukaan :) Tässä meidän hääpyörien mallia:

Sulhasen pyörä

Morsiammen menopeli

Ja vielä lisämootivaatioksi 10 syytä pyöräillä (by poljin.fi):

• Pyöräily on hauskaa ja helppoa
• Pyöräily kohottaa kuntoa
• Säännöllinen pyöräily edistää fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia
• Pyöräily vähentää sairastumisriskiä ja lisää elinvuosia
• Lisää pyöräilyä – vähemmän kasvihuonepäästöjä ja puhtaampi ilma
• Pyöräily on melutonta
• Pyöräily on edullista
• Pyörä on nopein kulkuneuvo lyhyillä (alle 7 km) matkoilla
• Pyöräilijä on vapaa ja riippumaton aikatauluista ja ruuhkista
• Polkupyörä on planeetan paras kulkuneuvo!

Kaiva pyörä esiin ja hyppää selkään!

Ja jos kiinnostuit KILOMETRIKISASTA, niin kerää oma joukkue kasaan ja lähtekää mukaan! Kisa alkoi jo vappuna, mutta kilometrejä voi merkitä takautuvasti, eli hyvin ehtii vielä. Ja vaikka kyse onkin kisasta, niin muista, että lopulta kilpailet vain itsesi kanssa. Älä turhaan ressaa, vaan nauti pyöräilystä ja sen tuomasta hyvästä olosta!

Tuorepuuroa

Nyt vaihteeksi taas vinkkejä aamiaispöytään. Jos kaipaat vaihtelua perus-puuroon, niin kokeile tuorepuuroa. Mä on ihan hullaantunut siihen!

Puuron voi tehdä illalla jääkaappiin tekeytymään ja aamulla se on valmista syötäväksi. Tosi helppoa ja nopeaa ja mäkin ehdin nykyisin syömään ihan kunnon aamupalan myös arkisin.

Mustaherukka tuorepuuroa tekeillä

Tuorepuuron ainekset löytyy varmasti kaikilta kotoa. Mä vähän innostuin ja shoppailin ihan tätä varten lisää hiutaleita :) Noi Kaura-riisi-hiutaleet ei vaan oikein toimi, riisit ei pehmene tarpeeksi ja niitä on sit vähän inhottava syödä.

Hiutalevalikoimaa

Puuroon tarvitset hiutaleitten lisäksi:

• "massaa", eli esim. jogurttia, rahkaa, raejuustoa
• makuainetta, eli esim. mehua, mehukeittoa, maitoa

Ja sitten kokoat annoksen suhteessa: 1 dl hiutaleita + 1 dl massaa + 1 dl makuainetta

Lisäksi voit laittaa mukaan marjoja suoraan pakastimesta (ne ehtii hyvin sulaa yön aikana), hedelmiä, hunajaa, pähkinöitä tms. Tässä on varmaan vain mielikuvitus rajana. Kokeilemalla löytyy omaan makuun sopivat kombinaatiot!

Tässä muutama mun suosikki (annokset on yhdelle):

MARJA-TUOREPUURO
1 dl kaurahiutaleita (tai muita hiutaleita)
1 dl maustamatonta jogurttia
1 dl mehukeittoa (esim. karviais-boysenmarja)
marjoja (esim. mustia viinimarjoja, voi laittaa suoraan pakkasesta)
(sokeria) 

APPELSIINI-TUOREPUURO
1 dl kaurahiutaleita
1 dl Turkkilaista jogurttia
1 dl appelsiinimehua
(sokeria)

Eihän tämä mitään kaunista ole, mutta makuhan on pääasia :)

OMENA-TUOREPUURO
1 dl kaurahiutaleita
1 dl maustamatonta jogurttia
1 omena raastettuna
(sokeria)

Omena-tuorepuuroa

Ja internetistä löytyy paaaljon lisää ohjeita. Ei kun kokeilemaan! 

Voihan värvöttäjä

Oikea silmäluomi nykii ja pomppii itekseen nyt jo toista viikkoa - jep, elohiiri siis. Tai myokymia, läpättäjä tai nykyttäjä tai ihan vaan ärsyttävä vaiva! On mulla ollu tämmöstä ennenkin, mutta ei näin pitkään yhtäjaksosesti! Piti nyt sit vähän tutkia, mistä tämmönen johtuu ja etenkin, että miten sen saa pois.

Terveyskirjasto kertoo, että elohiirestä puhutaan silloin, kun lihas supistelee ei-tahdonalaisesti. Syytä tällaiselle lihassupistelulle ei tiedetä, mutta väsymys, stressi, ruumiillinen rasitus ja runsas kahvin juonti voivat herkistää elohiirelle. Myös alkoholi ja tupakointi voivat aiheuttaa elohiiren oireita.

Hesarin jutussa on haastateltu  neurologi Mikaen Ojalaa, joka on kertonut, että kyseessä on psykosomaattinen oire, joka kertoo usein sterssistä. Jutussa ohjeistetaankin miettimään työn ja levon määrät. Myös silmien ja pään seudun rasittuminen voi olla yhteydessä elohiireen, jolloin näyttöpäätetyötä tekevillä on suurempi alttius saada elohiiri.

Ei tää mun "työpiste" kotonakaan ehkä ihan ergonominen ole :)

Syitä voi siis hakea monesta paikkaa:

• Väsymys - ei mielestäni enempää kuin aimminkaan. Olen yrittänyt nukkua pidempiä yöuniakin kuin viime vuonna, joten tästä ei pitäisi olla kyse.
• Stressi - yksi mahdollinen syy kyllä. 
• Ruumiillinen rasitus - myös tämä on mahdollinen syy, sillä rasitustakin on tullut viime aikoina taas enemmän, sillä olen ihan onnistuneesti lisännyt liikuntaa.
• Runsas kahvin juonti - NOT!
• Alkoholi - tipaton tammikuu menossa, joten ei taida johtua tästä - ja tipaton on siis kyllä pitänyt ;)
• Tupakka - no ei osu oikein tääkään
• Näyttöpäätetyö - jep!

Oliskohan mun kohalla syynä siis kombinaatio stressistä, rasituksesta ja näyttöpäätetyöstä?! Tällä olettamuksella nyt lähdetään ja yritetään hoitaa raivostuttava vaiva kuntoon!

Töissä täytyy siis kiinnittää huomiota ergonomiaan (myönnän että olen ehkä maailman surkein ihminen tässä asiassa) ja ottaa taukojumppa mukaan työpäivän lomaan. Onneks meiltä löytyy töistä keppejä, käsipainoja yms jumppavälineitä, joten tää ei ole kuin viitseliäisyydestä kiinni.

Stressi - mä en itseasiassa tunne itseäni ihan mahottoman stressaantuneeksi, mutta kyllä sitä voi olla päällä. Töissä on ollut rankkaa ja se varmasti tuntuu kropassa. Yritän ottaa enemmän löysin rantein ;)

Liikuntaprojektia en nyt haluaisi himmailla, kun se on alkanu niin hyvin! Enkä mä mitenkään mahottomasti oo omasta mielestäni rasittanu kroppaani. Viime viikolla tuli liikuntaa n. 5h - ei se nyt voi olla liikaa!

Ja liikunta on sitäpaitsi lääkettä mun jumittuneelle hartiaseudulle, eli sen pitäisi siis kyllä myös auttaa tähän tilanteeseen. Oon käyny kokeilemassa monen moista uutta lajia (joista kirjottelen jossain kohtaa myöhemmin enemmän) ja liikunta tuntuu taas tosi hauskalta! Liikuntaa siis ehdottomasti jatkan, mutta kuuntelen kroppaani ja pidän enemmän vapaapäiviä, jos tuntuu siltä!

Liikunnan vähentämisen sijaan yritän vähentää ressiä fiilistelemällä tätä kuvaa viime kesältä :)

Toscana

Jospa näillä "lääkkeillä" saisi silmän kuntoon! :)

Tipaton tammikuu

Tipaton tammikuu taitaa olla Suomessa jo jonkinlainen perinne, jota on vietetty ainakin niin kauan kuin minä muistan. Jouluna ja uutena vuotena alkoholia kuluu aika monella varmaan normaalia enemmän ja myönnän että myös itse tuli glögiteltyä ja maisteltua viinejä ja muita juomia juhlapyhinä vähän reippaammin :) Tammikuu onkin hyvä aika ottaa itseään niskasta kiinni ja palata ns. ruotuun!

Tänä vuonna tipattoman tammikuun yhteyteen on YLE ideoinut 100 päivää ilman viinaa -produktion: TV-ohjelman, jossa neljä suomalaista julkkista viettää 100 alkoholitonta päivää sekä haastekampanjan kaikille suomalaisille. Kuka tahansa voi siis liittyä kampanjaan mukaan kaveri- tai työporukalla ja kerätä alkoholittomista päivistä pisteitä. Samalla joukkue voi kannustaa haastessa mukana olevia julkkiksia. Ja toki tästä kaikesta voi voittaa myös palkintoja - esim. lahjakortteja, retkeilyvarusteita tai kirjoja.

Itse pidän  tänä vuonna tipattoman tammikuun, mutta kampanjat sun muut arvonnat saa jäädä osaltani väliin. Kun tätä terveellistä elämää tässä nyt käynnistelee, niin tipaton tammikuu sopii siihen oikein hyvin. Terveys.fi-sivustolla tipattomalla kerrotaan olevan mm. seuraavia vaikutuksia: elimistö puhdistuu, aineenvaihdunta normalisoituu, verenpaine laskee, unenlaatu paranee ja pitäisi sillä olla vaikutuksia painoonkin, kun ei turhaan kerrytä ylimääräisiä kaloreita. Otan nämä kaikki ilolla vastaan! :)

Samaan yhteyteen otan myös limsattoman tammikuun. Omalla kohdalla on sokerilitkuja tullut juotua viime aikoina ihan turhan paljon, joten nyt on hyvä aika jättää nekin hetkeksi pois. Ehkä niitä ei neljän viikon tauon jälkeen enää tee edes niin mieli.

Kun jotain jättää pois, niin jotain pitää saada myös tilalle - vettä! :) Veden juonnista ja sen määrästä on ollut viime aikoina kovasti keskutelua, kun joulukuussa oli mediassa esillä juttu britti-naisesta, joka oli kuukauden ajan juonut vettä kolme liraa päivässä ja sanoi näyttävänsä sen jälkeen kymmenen vuotta nuoremmalta. Ottamatta kantaa tähän sen enempää totean vain, että oma vedenkulutukseni on ollut viime aikoina hävyttömän pientä. Yritän saada vettä jatkossa alas edes suomalaisten ravitsemussuosistusten verran 1-1,5 litraa päivässä.

Terveellinen elämä - here I come! :)

P.S. Vaikka en nyt hetkeen juokaan alkoholia ja jätän limsatkin pois, niin se EI tarkoita, että olisin raskaana. Kiitos vaan kaikille kysyjille ja vihjailijoille - EN ole raskaana! Olen lihonut ja turvonnut ja yritän tehdä asialle nyt jotain. Ugh - olen puhunut.