Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. tammikuuta 2021

Jos mikään ei muutu, mikään ei muutu

Otsikon lausahdus on Laura Peipolta. Hän on leviläinen valmentaja ja yrittäjä ja hänellä on tosi hyviä ajatuksia hyvinvoinnista, muutoksesta ja elämästä ylipäätään. Suosittelen ottamaan seurantaan.


Itselläni vuoden vaihde oli tosi rankka. Jotenkin koko vuoden kaikki synkkyys painoi, itketti ja väsytti. Ja rankan vuodesta teki pääasiassa siis korona. Ollaan oltu lasten kanssa TOSI paljon kotona. Nyt syksyllä lapset oli neljään otteeseen flunssassa - ja aina tällöin siis kaikki rutiinit ja suunnitelmat voi lakaista maton alle ja sit jumitellaan vaan kotona. Tykkään olla lasten kanssa, älkää ymmärtäkö väärin, mutta mä en oo semmonen pelkkä kotiäiti-tyyppi. Mä tarviin muutakin; mä tarviin jotain älyllistä, mun täytyy päästä välillä pois kotoa ja mun täytyy saada olla välillä yksin. 

Oon tosi huono ottamaan omaa aikaa ja se kaikki purkautu nyt jotenkin eilen. Vuoden väsymykset purkautui itkuna ja ketutuksena. En jaksanut edes valvoa puoleen yöhön, vaan menin nukkumaan jo ysin jälkeen. Jos mikään ei muutu, mikään ei muutu: siispä mun ensimmäinen haaste tälle vuodelle on ottaa omaa aikaa. Omaa aikaa - sekä arjessa että myös muuten. En halua olla yhtä väsynyt ensi vuonna tähän aikaan.

Mä oon tämmönen haasteista innostuva ihminen ja olenkin koonnut nyt parit some-haasteet uudelle vuodelle :)

VEGAANIHAASTE

Haasteen ideana on kokeilla kasvisruokaa tammikuun ajan. Tässä voi heittäytyä kokonaan vegaaniksi tai lähteä kokeilmaan kasvisruokaa omaan ruokavalioon - tai mitä vaan siltä väliltä. Vegaanihaaste-sivustolta löytyy tietoa ja reseptejä - ja onpa sieltä mahdollista saada oma tukihenkilökin haasteeseen.

Mä seurasin haastetta jo viime vuonna ja nyt tänä vuonnakin olen mukana. Ei todellakaan olla alkamassa vegaaneiksi nyt yks kaks, vaan tänäänkin syötiin eiliseltä jääneitä nakkeja. Mutta tarkoitus olisi miettiä omaa syömistään ja lähteä hakemaan helppoja tapoja muuttaa sitä kohti kasvispainotteisempaa ja vegaanimpaa. Viime vuodesta jääkaappiin löysi tiensä kaurakerma. Myös härkistä ja nyhtökauraa syödään ihan kuukausittain. Nyt mulla on tavoitteena, että kokeilisin tammikuun aikana ainakin neljä ihan vegaanista ruokaa. Ja toivottavasti haasteesta jäisi taas myös jotain elämään myös loppuvuodeksi. 


RETKIHAASTE

Toinen haaste liittyy ulkoiluun. Siskokset Henni Mustakorpi ja Elina Kynsijärvi ovat vuodesta 2017 alkaen julkaisseet 52 retken retkihaasteen. Haasteen tavoitteena on kannustaa monipuoliseen retkeilyyn ympäri vuoden. Heillä on listattuna siis 52 erilaista retkeä - noin yksi retki siis vuoden jokaiselle viikolle. Bongasin tämän jostain somen syövereistä jo viime vuoden puolella, kun lasten kanssa innostuttiin retkeilemään. Nyt tänä vuonna aloitetaan jo heti tammikuussa ja katsotaan, kuinka monta retkeä saadaan kasaan. 

1000 TUNTIA ULKONA

Tämä haaste liittyy siis vahvasti ulkoiluun. Haaste on Metsäemon ja Luontohetkiblogin julkaisema viime vuoden alussa ja tarkoituksena on innostaa ihmisiä ulkoilemaan mahdollisimman paljon. Haaste on ollut jo viime vuonna, mutta bongasin tämänkin viime vuonna niin myöhään, että päätin jo silloin että kokeilen tätä nyt. Tuo 1000 tuntia on tosi paljon ja on hyvin mahdollista, että se ei toteudu, mutta se ei haittaa. Kuten Metsäemo blogissaan kirjoitaa, niin "Tärkeintä ei kuitenkaan ole se, saatko tasan 1000 tuntia vuoden aikana suoritettua. Paljon tärkeämpää on se, että kiinnität huomiota ulkona vietettyyn aikaan ja mietit, voisiko ulkoilua lisätä omaan elämääsi."

Jos olet tehnyt uuden vuoden lupauksia tai ottanut vastaan jotain uuden vuoden haasteita, niin muista tämän postauksen otsikko - jos mikään ei muutu, mikään ei muutu. Se uusi elämä vaatii muutoksen - muutoksen sinussa. Ja muista, että olet hyvä ja riittävä jo juuri sellaisena kuin nyt olet <3

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Uuden Vuoden Kolinaa



Hiphei! Ja hyvää uutta vuotta! :) Puhalletaanpas taas elämää tänne blogiin! Alkuvuosi on ollut vähän kiireistä -  ja myös rankkaa. Tammikuussa reissailtiin - tähän päästään kohta näitten alkulöpinöitten jälkeen :) ja sitten palasin tammikuun lopussa myös töihin, mikä laittoi arkikuviot ihan uusiksi ja tuntuu että edelleen totutellaan uuteen rytmiin. Lapsi totuttelee siihen, että äiti ei olekaan koko ajan läsnä ja äiti totuttelee uuteen työidentiteettiin ja pohtii mm., millaiset hoitojärjestelyt olisi lapselle ja koko perheelle parasta.


Mutta sitten asiaan! Palataan vuoden vaihteeseen ja tämän vuoden ensimmäiseen reissuun. Ennen töihin paluuta piti lomailla ja vähän matkustella, joten otettiin uusi vuosi vastaan Kolilla. Koli on kaunis paikka! Ollaan oltu sielä aikasemminkin sekä kesällä että talvella - ja nyt jo haaveilen pääseväni sinne taas ensi kesänä takaisin. Jotenkin sen luonto ja kauneus sykähdyttää! Ja Koli on lähellä! Ei tartte lähteä Lappiin asti nähdäkseen ja kokeakseen jotain upeeta.



Viikko oltiin reissussa ja tietysti just sillä viikolla iski järkky pakkaset - kuten aina, kun ollaan jossain talvilomareissussa :) Pakkanen hipoi kolmeakymmentä, mutta silti yritettiin reippailla ulkona. Myönnän, että ainakin pari päivää vietettiin poitsun kanssa ihan vaan sisälläkin.

Vauvan kanssa reissaaminen olikin sitten taas oma elämyksensä ;) Jos vauva-arki kotona on rankkaa, niin matkailun rankkuus vauvan kanssa on jotakuinkin potenssiin kaksi. Saattoi multa ainakin kerran mennä hermot viikon aikana :) Mutta se kuulunee asiaan - ja oli meillä tosi kivaakin! Päästiin J:n kanssa kahestaan käymään kylpylässäkin, kun matkatoverimme viihdyttivät sen aikaa pientämiestä - kiitos heille siitä! Jos olette Kolilla käymässä, niin menkää ihmeessä Koli Relax Spahan - aikuisille ihana paikka rentoutua. Sisäänpääsy on vähän hintava, mutta siihen sisältyy Lumenen tuotteita, joita voi käyttää kylpylässä sekä halutessaan myös viiniä tai kuplivaa. Oli aika makeeta juoda skumppaa lämpimässä ulkoaltaassa, kun ulkona oli -20C :) Suosittelen lämpimästi!

Räsävaaran näkötorni

Räsävaaran laavu ja näkötorni on myös suosittelun arvoinen kohde. Laavulle pääsee autolla ja siitä on lyhyt kävelymatka mäen päälle näkötornille. Kiipeäminen oli näin talvella paikoitellen vähän pelottavaa, kun lumi oli jäätynyt portaille kokkareiksi. Etenkin alaspäin piti tulla varovaisesti, ettei liukastunut - mulla kun oli pieni kyytiläinen vielä mukana.

























Meidän käydessä sää ei ollut paras mahdollinen, mutta saatiin silti ihasteltua tornista avautuvaa näkymää. Tänne mä niin haluan päästä myös kesällä!! :) Voin jo kuvitella ton maiseman vihreänä ja sinisenä!

Maisemaa näkötornista

Kiipeilyn ja valokuvailun jälkeen pistettiin laavulla nuotioon tulet ja makkarat paistumaan - ihan mahtavaa! Tämmösiä ulkoiluretkiä pitäis tehä useamminkin!


On se vaan taas todettava, että Suomesta löytyy hienoja paikkoja! Pitäisi koluta enemmänkin ihan tätä kotimaata kaikkina vuodenaikoina! 

Mielelläni kuulen suosituksia kivoista kotimaankohteista - etenkin lapsiperheelle soveltuvista! :) Kohtahan on nimittäin jo kesä ja mua kuumottaisi tehdä jo kesälomasuunnitelmia :)

Kolin maisemaa kesällä

Suomen luonto - I love it!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kesäreissuja kuvina

Oon jo monta kertaa alottanu kirjottelemaan meidän kesäreissuista, mutta tekstin tuottaminen tuntuu jotenkin niin tahmealta, että käydään reissutunnelmia läpi lähinnä kuvakollaasin muodossa :) Kesä meni pitkälti pojan ehdoilla, eikä mistään mahottoman pitkistä reissuista edes haaveiltu - pieniä pyrähdyksiä ja retkiä tehtiin kuitenkin tässä lähiseuduilla.

Meidän jo perinteeksi muodostunut kesänavaus on jätskit Vääksyn kanavalla :) Sinne suunnattiin tänä kesänäkin, mutta perinteistä poiketen käytiin myös Kanavan Kunkussa syömässä - oli hyvää ruokaa!

Vääksyn kanava

Tänä vuonna saatiin vihdoin ajeltua Heinolaan ja Harjupaviljonkiin, joka olikin tosi upea kohde. Kaunis vanha rakennus, ihana Suomen kesä ja hyviä vohveleita - njam! Tän reissun jälkeen mä haaveilin omasta vohvelikahvilasta :)

Kaunis paviljonki harjun päällä

Ja herkulliset vohvelit

Ajeltiin myös Pulkkilanharjulle tarkoituksena kiertää siellä oleva luontopolku, mutta rattaat ei ollutkaan sopiva ajopeli, joten kierreltiin ja katseltiin muuten harjun kauniita maisemia. Ensi kesänä uusi yritys kantorepun kanssa!

Tätä on Suomen kesä parhaimmillaan :)

Poika pääs ruokailemaan näin hienoissa puitteissa :)

Linnaistensuostakin on tullut meille joka kesäinen perinne :) joten pitihän sinne päästä! Poitsu kantoreppuun ja menoksi! Kyytiläinen viihtyi hyvin ja unikin tuli kesken matkan.

Näissä maisemissa mieli lepää

Pieni retkeilijä nukahti

Meillä on tapana juhlistaa meidän hääpäivää tekemällä jotain spesiaalia, eli nyt parina vuonna ollaan käyty reissussa. Tänä vuonna ei ollu varaa ihan mahottomia, mutta ei sitä aina tarvitsekaan lähteä mahottoman kauas. Tänä kesänä matkailtiin Kotkaan ja se oli oikein sopiva kohde. Poitsu oli luonnollisesti mukana :)

Kotkan satamaa

Varissaaresta

Perinteiseen tapaan kuohuvaa rantakalliolla

Auringonlaskiessa takaisin mantereelle

Kaunis Sapokka - kannattaa käydä!


Sapokassa oli Balimaista tunnelmaa :)

On ne kotkalaiset vitsikkäitä ;)

Siinä oli vähän aurinkoenergiaa näin marraskuun piristykseksi! Johan sitä kohta voi alkaa suunnitella ensi kesän reissuja - tai miksei jotain aurinkomatkaa talvellekin. Meillä on jo suunniteltuna talveksi parit matkat - poitsu pääsee ihan ekalle ulkomaanreissullekin :) Mutta näistä lisää myöhemmin... Kohta aletaan täälä blogissakin jo tunnelmoimaan joulusta - koska se on vaan ihan parasta! :)

torstai 21. huhtikuuta 2016

On siis kevät...


Hakaniemen rantaan en ole kulkenut, mutta tänä keväänä on ollut aikaa kävellä näitä kotinurkkien raitteja oikein enemmänkin ja ihailla kevään saapumista. Se on vaan joka vuosi niin ihmeellistä, kun kasvit alkavat talven jälkeen puskemaan maasta ja puut kasvattavat silmujaan :)


Olen vaunulenkkien ohella päässytkin ihastelemaan kevään tuloa, leskenlehtiä ja muita ihania kevään kasveja, joita lumen alta on vähitellen paljastunut.


Suomen luonto on kaunista, mutta valitettavasti kevät tuo mukanaan myös lieveilmiöitä, nimittäin tienpientereilta näkyviin tulevat roskat. Ja niitä on paljon! Löytyy karkkipapaperia, tupakka-askia, pulloa, tölkkiä jne, jopa kassillisia pikaruokaketjujen annosten roskia, jotka on sitten tuulessa ja sateessa levinneet ympäriinsä.


Kirjoittelin tästä samasta aiheesta viime keväänäkin, mutta näköjään sapettaa jälleen sen verran että pitää tänne avautua. Eipä ole vuodessa tilanne juuri miksikään muuttunut, harmi!


Ja myönnän, että en ole itsekään täydellinen tämän roska-asian osalta: paukuttelimme uutena vuotena ilotulitteita ja kaikkia niiden jätteitä ei varmasti tullut kerättyä pois, vaikka seuraavana aamuna suurimpia roskia poimimmekin talteen. Ja kaupasta tarttuu liian usein mukaan muovikassi, vaikka kotona olisi pilvin pimen myös kangaskasseja ostosten pakkaamiseen. 

Mutta huomenna otan tyhjän muovipussin lenkille mukaani ja kerään matkan varrelle sattuvia roskia pois. Tekisitkö sinä saman omalta osaltasi?

Aurinkoista kevättä - nautitaan kauniista luonnostamme!



sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Mansikkapaikkani

Tiedätkö sen paikan, jossa viihtyy, josta saa hyvää mieltä, virkistystä ja virikkeitä? Paikan, jossa tuntee itsensä onnelliseksi ja rauhalliseksi. Paikan, johon on aina yhtä ihana palata.


Se voi olla olla kahvila, metsä, mökkilaituri, sauna tai ihan mikä vaan erityinen paikka - siis ns. mansikkapaikka. Nimestä huolimatta tällä ei ole mitään tekemistä mansikoiden kanssa, vaan termi taitaa tulla Ruotsista, missä paikkaa kutsutaan smultronställeksi.


Minun mansikkapaikkani on vanhempieni mökki. Alkujaan rakennus, jossa oli sauna ja tupa. Paikka, johon liittyy paljon lapsuusmuistoja: kalassa käyntiä papan kanssa, leppoisia kesäpäiviä, yöuinteja, talvisia eväsretkiä ja kesäisiä veneretkiä.



Mökki on vuosien kuluessa laajentunut ja se on saanut uutta väriä ja panelia pintaan, mutta sama mökkihenki ja -tunnelma siellä on edelleen ja sinne on hyvä palata kerta toisensa jälkeen. Nyt aikuisempana mökillä on vietetty juhannuksia, syntymäpäiviä ja sukusaunailtoja. On juhlittu, saunottu ja grillailtu.



Mutta itselleni mökki on parhaimmillaan silloin, kun pääsen olemaan siellä rauhassa: kun pääsen samoilemaan metsään marja- tai sieniämpärin kanssa, kun pääsen istumaan laiturille ja nauttimaan auringosta silmät kiinni, kun herään aamulla aikaisin ja menen portaille istumaan ja ihailemaan auringon nousua sekä kuuntelemaan lintujen laulua ja virran solinaa tai kun ihastelen yöllä kuutamoa ja tähtitaivasta.



Mökki on minulle paikka rauhoittua, tuntea yhteys luonnon kanssa ja vain olla ja nauttia. Jo yksi mökillä vietetty yö antaa voimia ja lataa akkuja. Sieltä saa uutta virtaa ja tuntuu kuin lähtiessä olisi aivan eri ihminen.


Ja mökkirannasta avautuvaa maisemaa en kyllästy ihastelemaan ikinä - se on aina se sama, mutta kuitenkin joka kerta erilainen.



Onko sinulla oma mansikkapaikkasi, missä pääset hetkeksi hyppäämään pois arjen pyörityksestä ja voit rauhoittua, levätä ja vain olla?

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Linnaistensuon luontopolku

Lahdesta löytyy upea suoalue - Linnaistensuo - johon on kaupunkilaisten iloksi rakennettu pitkospuinen luontopolku. Kyseessä on pieni luonnonsuojelualue. Luontopolun pituus on vain 1,5 km, mutta hienojen maisemiensa ansiosta paikka on kyllä näkemisen arvoinen!

Pitkospuut suomaisemassa

Kun kesän aurinkoiset säät hellii näin elokuussa, niin ne täytyy käyttää hyödyksi ja päätettiin eilen lähteä suolle retkelle. Ensin pyörillä Kujalaan Ilolantielle, joka on luontopolun toinen päätepiste. Polun toinen pää on Korvenrannantiellä. Molemmista päistä löytyy pienet parkkipaikat, jos on autolla liikenteessä.

Polun kummassakin päässä on opasteet

Polku ei ole siis mikään kiertoreitti, vaan se menee pisteestä A pisteeseen B, eli polku täytyy kulkea edestakaisin. Meillä meni reittiin eilen reilu puolitoista tuntia, kun käpöteltiin rauhassa, välillä istahdettiin syömään eväitä, otettiin kuvia, nautittiin auringosta ja ihasteltiin kauniita suomaisemia.

Levennyksille voi pysähtyä syömään eväitä

Tässä vähän tunnelmakuvia koottuna sekä viime kesältä että eiliseltä reissulta

Marjoja mm. lakkoja, karpaloita ja mustikoita löytyy
Ötököitä
Kukkia
Suomaisemaa
Ja välillä metsäisempää

Mitään pidempää retkeä alueella ei voi tehdä, mutta päiväretkikohteena paikka on mukava. Meillä meni eilen pyöräilyineen kaikineen reissuun reilu kolme tuntia.

Kohde sopii myös perheen pienemmille, sillä pitkospuita on helppo kävellä, eikä reitillä ole pituuttakaan liikaa.

Lisätietoja: