...joku semmonen karjakko, joka lehmiä lellii ja niityllä kellii ja tuo kukkia myös maljakkoon lauletaan lastenlaulussa. Lapsilta usein kysytään, mikä heistä isona tulee. Ja lapsilla on toiveammatti usein myös miettynä - osa haluaa poliisiksi tai palomieheksi, osa lentoemännäksi, osa taas lääkäriksi, sairaanhoitajaksi tai opettajaksi. Jollain on lapsuudesta asti hirveä polte johonkin ammattiin, johon he itsensä sitten lukevat ja pääsevät toteuttamaan lapsuuden haavettaan.
Minulla tuote poltetta ei ole missään kohtaa ollut. Mikä sinusta tulee isona -kysymykseen olen tainnut vastata pienenä että oopperalaulaja. No, jotenkin laulajanura ei taida olla mun juttu (kysykää vaikka meidän häävierailta ;) ), mutta en edelleenkään tiedä, mikä se olisi. Mulla on ollut tämä dilemma jo pitkään - haluaisin tehdä työkseni jotain, mistä saisin itselleni hyvän olon, jotain millä olisi minulle merkitystä, jotain johon tuntisin poltetta, mutta mä en tiedä mitä se on! Oon tosi kateellinen ihmisille, jotka on löytäneet oman juttunsa, ovat menneet sen perässä vaikka ulkomaille asti ja nauttivat työstään todella. Vuosi vuodelta, kun ikää tulee lisää, tää mun haahuilu alkaa vaan ahdistamaan enemmän ja enemmän - mä haluisin jo löytää oman juttuni!
Tässä yhtenä päivänä multa jälleen kysyttiin, että mitä mä haluisin tehdä. Enkä osannut taaskaan vastata. Koko kysymys saa mut ihan jäähän. Oopperalaulajan urasta haaveillut pikkutyttö päätyi yliopistoon ja valmistui maisteriksi tietotekniikan laitokselta. Lukion jälkeen mulla ei ollut oikein selvää suunnitelmaa, mitä lähteä opiskelemaan, ja päädyin papereiden perusteella lukemaan matikkaa. Enpä olisi pienenä kuvitellut, että jonain päivänä opetan ATK:ta ja matikkaa koulussa tai että olisin IT-firmassa töissä!
Kuten jo joskus aikasemmin kirjoittelin, niin jooga on ollut mukana elämässäni jo reilun viisitoista vuotta. Sen myötä kiinnostuin anatomiasta ja kehon toiminnoista, ja päädyin joitakin vuosia sitten työn ohessa lukemaan fysioterapiaa. Fyssarin paperitkin siis löytyy, mutta niitä töitä en ole missään vaiheessa tehnyt päivääkään. Ei tutkinto silti hukkaan ole mennyt, olenhan päätynyt ohjaamaan vesijumppia fyssari-opintojen jälkimainingeissa :) Ja kyllä siinä opiskellessa oppi paljon: sekä fysioterapiasta että itsestään!
Tällainen sekasikiö mä olen: IT-nörtti fyssari, jolla on hipahtavat elämänarvot ;D Opiskelu on mulle helppoa ja siitä mä tykkään - välillä tuntuu, että voisihan tässä vielä vaikka jotain taas opiskella. Ehkä jonain ahdistuksen päivänä löydänkin itteni ilmottautumasta jollekin avoimen yliopiston kurssille.
Mutta takaisin alkuperäiseen kysymykseen: Mikä minusta tulee isona? Yhtenä päivänä haaveilen vohvelikahvilasta, toisena taas omasta joogasalista. Haluaisin tehdä hyvää - jos ei tarvitsisi välittää rahasta/taloudesta, niin mä varmaan tekisin jotain hyväntekeväisyystyötä. Jotenkin haluaisin hyvinvoinnin pariin, toimimaan esim. lasten tai ikääntyneiden kanssa. Ehkä mä perustan lasten ja ikääntyneiden joogasalin, jossa tarjoillaan hyvinvointivohveleita :D
En tiedä vielä, mikä minusta tulee, ja tätä kirjoittaessa tajuan, että ei minun tarvitsekaan tietää. Ei kukaan tiedä. Tällä hetkellä nautin elämästä kotona lapsen kanssa - se on nyt se juttu!
Mieli haluaa aina enemmän: lisää jännitystä, lisää rahaa, lisää tykkäyksiä somessa. Ehkä pitäisikin kääntää tilanne: rauhoittua, keskittyä hetkeen ja nauttia siitä, kun on vähemmän - kun on yksinkertaista, kun pitää jalat maassa, niin kuin tuo alussa mainittu karjakko, joka kellii niityllä. Elämä tuo eteen sen, mikä on tarkoitettu - minullekin. Luulen, että kun lakkaan haluamasta ja pakolla etsimästä sitä omaa juttuani - löytyykin se ihan läheltä, itsestäni. Se löytyy sitten, kun on sen aika. Nyt nautin elämästä ja hyggailen!
Kaikista tulee isona jotain aivan varmasti.
Kyllä haaveilla saa, pannaan onnistumaan
oma unelmien ammatti
