Uuden Vuoden Kolinaa

Hiphei! Ja hyvää uutta vuotta! :) Puhalletaanpas taas elämää tänne blogiin! Alkuvuosi on ollut vähän kiireistä -  ja myös rankkaa. Tammikuussa reissailtiin - tähän päästään kohta näitten alkulöpinöitten jälkeen :) ja sitten palasin tammikuun lopussa myös töihin, mikä laittoi arkikuviot ihan uusiksi ja tuntuu että edelleen totutellaan uuteen rytmiin. Lapsi totuttelee siihen, että äiti ei olekaan koko ajan läsnä ja äiti totuttelee uuteen työidentiteettiin ja pohtii mm., millaiset hoitojärjestelyt olisi lapselle ja koko perheelle parasta.


Mutta sitten asiaan! Palataan vuoden vaihteeseen ja tämän vuoden ensimmäiseen reissuun. Ennen töihin paluuta piti lomailla ja vähän matkustella, joten otettiin uusi vuosi vastaan Kolilla. Koli on kaunis paikka! Ollaan oltu sielä aikasemminkin sekä kesällä että talvella - ja nyt jo haaveilen pääseväni sinne taas ensi kesänä takaisin. Jotenkin sen luonto ja kauneus sykähdyttää! Ja Koli on lähellä! Ei tartte lähteä Lappiin asti nähdäkseen ja kokeakseen jotain upeeta.

Viikko oltiin reissussa ja tietysti just sillä viikolla iski järkky pakkaset - kuten aina, kun ollaan jossain talvilomareissussa :) Pakkanen hipoi kolmeakymmentä, mutta silti yritettiin reippailla ulkona. Myönnän, että ainakin pari päivää vietettiin poitsun kanssa ihan vaan sisälläkin.

Vauvan kanssa reissaaminen olikin sitten taas oma elämyksensä ;) Jos vauva-arki kotona on rankkaa, niin matkailun rankkuus vauvan kanssa on jotakuinkin potenssiin kaksi. Saattoi multa ainakin kerran mennä hermot viikon aikana :) Mutta se kuulunee asiaan - ja oli meillä tosi kivaakin! Päästiin J:n kanssa kahestaan käymään kylpylässäkin, kun matkatoverimme viihdyttivät sen aikaa pientämiestä - kiitos heille siitä! Jos olette Kolilla käymässä, niin menkää ihmeessä Koli Relax Spahan - aikuisille ihana paikka rentoutua. Sisäänpääsy on vähän hintava, mutta siihen sisältyy Lumenen tuotteita, joita voi käyttää kylpylässä sekä halutessaan myös viiniä tai kuplivaa. Oli aika makeeta juoda skumppaa lämpimässä ulkoaltaassa, kun ulkona oli -20C :) Suosittelen lämpimästi!

Räsävaaran näkötorni

Räsävaaran laavu ja näkötorni on myös suosittelun arvoinen kohde. Laavulle pääsee autolla ja siitä on lyhyt kävelymatka mäen päälle näkötornille. Kiipeäminen oli näin talvella paikoitellen vähän pelottavaa, kun lumi oli jäätynyt portaille kokkareiksi. Etenkin alaspäin piti tulla varovaisesti, ettei liukastunut - mulla kun oli pieni kyytiläinen vielä mukana.

























Meidän käydessä sää ei ollut paras mahdollinen, mutta saatiin silti ihasteltua tornista avautuvaa näkymää. Tänne mä niin haluan päästä myös kesällä!! :) Voin jo kuvitella ton maiseman vihreänä ja sinisenä!

Maisemaa näkötornista

Kiipeilyn ja valokuvailun jälkeen pistettiin laavulla nuotioon tulet ja makkarat paistumaan - ihan mahtavaa! Tämmösiä ulkoiluretkiä pitäis tehä useamminkin!

On se vaan taas todettava, että Suomesta löytyy hienoja paikkoja! Pitäisi koluta enemmänkin ihan tätä kotimaata kaikkina vuodenaikoina! 

Mielelläni kuulen suosituksia kivoista kotimaankohteista - etenkin lapsiperheelle soveltuvista! :) Kohtahan on nimittäin jo kesä ja mua kuumottaisi tehdä jo kesälomasuunnitelmia :)

Kolin maisemaa kesällä

Suomen luonto - I love it!

Minusta tulee isona...

...joku semmonen karjakko, joka lehmiä lellii ja niityllä kellii ja tuo kukkia myös maljakkoon lauletaan lastenlaulussa. Lapsilta usein kysytään, mikä heistä isona tulee. Ja lapsilla on toiveammatti usein myös miettynä - osa haluaa poliisiksi tai palomieheksi, osa lentoemännäksi, osa taas lääkäriksi, sairaanhoitajaksi tai opettajaksi. Jollain on lapsuudesta asti hirveä polte johonkin ammattiin, johon he itsensä sitten lukevat ja pääsevät toteuttamaan lapsuuden haavettaan.

Minulla tuote poltetta ei ole missään kohtaa ollut. Mikä sinusta tulee isona -kysymykseen olen tainnut vastata pienenä että oopperalaulaja. No, jotenkin laulajanura ei taida olla mun juttu (kysykää vaikka meidän häävierailta ;) ), mutta en edelleenkään tiedä, mikä se olisi. Mulla on ollut tämä dilemma jo pitkään - haluaisin tehdä työkseni jotain, mistä saisin itselleni hyvän olon, jotain millä olisi minulle merkitystä, jotain johon tuntisin poltetta, mutta mä en tiedä mitä se on! Oon tosi kateellinen ihmisille, jotka on löytäneet oman juttunsa, ovat menneet sen perässä vaikka ulkomaille asti ja nauttivat työstään todella. Vuosi vuodelta, kun ikää tulee lisää, tää mun haahuilu alkaa vaan ahdistamaan enemmän ja enemmän - mä haluisin jo löytää oman juttuni!

Tässä yhtenä päivänä multa jälleen kysyttiin, että mitä mä haluisin tehdä. Enkä osannut taaskaan vastata. Koko kysymys saa mut ihan jäähän. Oopperalaulajan urasta haaveillut pikkutyttö päätyi yliopistoon ja valmistui maisteriksi tietotekniikan laitokselta. Lukion jälkeen mulla ei ollut oikein selvää suunnitelmaa, mitä lähteä opiskelemaan, ja päädyin papereiden perusteella lukemaan matikkaa. Enpä olisi pienenä kuvitellut, että jonain päivänä opetan ATK:ta ja matikkaa koulussa tai että olisin IT-firmassa töissä!

Kuten jo joskus aikasemmin kirjoittelin, niin jooga on ollut mukana elämässäni jo reilun viisitoista vuotta. Sen myötä kiinnostuin anatomiasta ja kehon toiminnoista, ja päädyin joitakin vuosia sitten työn ohessa lukemaan fysioterapiaa. Fyssarin paperitkin siis löytyy, mutta niitä töitä en ole missään vaiheessa tehnyt päivääkään. Ei tutkinto silti hukkaan ole mennyt, olenhan päätynyt ohjaamaan vesijumppia fyssari-opintojen jälkimainingeissa :) Ja kyllä siinä opiskellessa oppi paljon: sekä fysioterapiasta että itsestään!

Tällainen sekasikiö mä olen: IT-nörtti fyssari, jolla on hipahtavat elämänarvot ;D Opiskelu on mulle helppoa ja siitä mä tykkään - välillä tuntuu, että voisihan tässä vielä vaikka jotain taas opiskella. Ehkä jonain ahdistuksen päivänä löydänkin itteni ilmottautumasta jollekin avoimen yliopiston kurssille.

Mutta takaisin alkuperäiseen kysymykseen: Mikä minusta tulee isona? Yhtenä päivänä haaveilen vohvelikahvilasta, toisena taas omasta joogasalista. Haluaisin tehdä hyvää - jos ei tarvitsisi välittää rahasta/taloudesta, niin mä varmaan tekisin jotain hyväntekeväisyystyötä. Jotenkin haluaisin hyvinvoinnin pariin, toimimaan esim. lasten tai ikääntyneiden kanssa. Ehkä mä perustan lasten ja ikääntyneiden joogasalin, jossa tarjoillaan hyvinvointivohveleita :D

 

En tiedä vielä, mikä minusta tulee, ja tätä kirjoittaessa tajuan, että ei minun tarvitsekaan tietää. Ei kukaan tiedä. Tällä hetkellä nautin elämästä kotona lapsen kanssa - se on nyt se juttu!

Mieli haluaa aina enemmän: lisää jännitystä, lisää rahaa, lisää tykkäyksiä somessa. Ehkä pitäisikin kääntää tilanne: rauhoittua, keskittyä hetkeen ja nauttia siitä, kun on vähemmän - kun on yksinkertaista, kun pitää jalat maassa, niin kuin tuo alussa mainittu karjakko, joka kellii niityllä. Elämä tuo eteen sen, mikä on tarkoitettu - minullekin. Luulen, että kun lakkaan haluamasta ja pakolla etsimästä sitä omaa juttuani - löytyykin se ihan läheltä, itsestäni. Se löytyy sitten, kun on sen aika. Nyt nautin elämästä ja hyggailen!

Kaikista tulee isona jotain aivan varmasti.
Kyllä haaveilla saa, pannaan onnistumaan
oma unelmien ammatti

Kesän terassiprojekti

Kerroin kevään postauksessa meidän tulevista PIHASUUNNITELMISTA (klik klik :) ). Vaikka kesä menikin aika pitkälti laiskotellen, niin saatiin me yksi terassi kuitenkin rakennettua :) Tässä siis vielä paluuta kesän rakennustunnelmiin.

Projekti lähti käyntiin kaivamalla nurmikko tulevan terassin kohdalta pois. Eikä ole muuten ihan helppoa hommaa, ainakaan jos käyttää työkaluna lähinnä lapiota. Vappukin meni rattoisasti tämän kimpussa :)

Nurmikko pois

Ja kun nyt kerran terassia (tai oikeammin tämä olisi kai nimeltään patio, mutta me kutsutaan terassiksi) aletaan tekemään, niin tehään kerralla tarpeeksi iso :)

Nurmikko poistettu tulevan terassin kohdalta

Seuraavaksi pihalle ilmestyi valtava hiekkakasa, josta kärräiltiin hiekkaa terassin pohjaksi. Tämäkin tehtiin lihasvoimalla eli lapion ja kottikärryjen avulla. Ja suodatinkankaat piti tietysti muistaa laittaa alle!

Kankaat paikallaan ja hiekkaa päälle

Kun hiekat saatiin tasoteltua (mikä ei ollut ihan helppo homma sekään), päästiin lätkimään laattoja paikalleen. J hoiti asettelun, mä kannoin laattoja lavoilta lähemmäs. Kyllä tunsi tehneensä, kun päivässä kanteli aina lähemmäs tonnin (siis tuhat kiloa!!) kiveä! :)

Laatat paikoilleen

Ja laattojen asettelu jatkuikin sitten monta päivää... mut pihakalusteet piti tietysti asetella jo keskeneräiselle terassille :D

Asettelu jatkuu

Lopulta projekti saatiin valmiiksi ihan hyvissä ajoin ja ehdittiin kesällä nauttimaan uudesta terassistamme! Ei ollut ihan helppo homma, eikä tullut ihan viikossa, mutta tämmönen ruumiillinen työ on hyvää vastapainoa päivätyölle! Ja tässä tosiaan koko ajan näki aikaansaannoksensa - mä tykkäsin! :)

VALMIS! :)

Tämähän oli vasta koko projektin ensimmäinen vaihe ;) Eli ensi kesänä terassin kulmaan rakentuu mahdollisesti vielä pergola ja pihagrillikin on edelleen suunnitelmalistalla. Ja katotaan mitä kaikkea muuta ollaan keksitty ensi kesään mennessä :)

Pihasuunnitelmia

Kevät tulee ja pihasuunnitelmat! Ja niitähän meillä riittää :) J tykkää rakennella ja on tehny meille tosi hienon kasvihuoneen sekä roskiskatoksen! Nyt on suunnitelmissa taas uusia projekteja.

Kasvihuone

Roskiskatos

Ensiksikin ollaan suunniteltu takapihalle uutta terassia. Tarkotuksena olis rakentaa isompi terassi, johon saisi pihakalusteet aurinkoon ja jossa olisi mukava syödä ja viettää kesäpäiviä/-iltoja. Terassin kokoa on yritetty vähän jo hahmotella narujen avulla ja laskeskeltu, kuinka paljon siihen tarvisi laattoja.

Terassihahmotelmaa

Terassin lisäksi haaveillaan pergolasta. Balilta bongattiin muutama kiva! Jotain tuon puisen pergolan tyylistä olisi kiva saada terassin yhteyteen. Ja jos joku tietää hyviä, talvenkestäviä köynnöksiä, jotka sopisi pergolaan, niin vinkkejä otetaan mielellään vastaan!

Kivinen pergola

Puinen pergola

Ja ei kahta ilman kolmatta - myös pihagrilli on haaveiden listalla :) Ei siis mitään kaasugrilliä, vaan ihan perinteinen tiilistä rakennettu grilli. Ja toki siihen myös katos. Muurikkapannu ostettiin jo viime syksynä ja mä niin haluisin päästä sitä jo käyttämään!

Pannu on jo valmiina!

Ehkä yksi kesä ei ihan riitä kaikkien näiden toteuttamiseen. Laskettiin, että pelkkiin terassin laattoihin menee tuhat euroa. Kyllä, tonni! Jotenkin tuntuu hullulta käyttää niin paljon rahaa pelkkiin kiviin, mutta sen takiahan sitä käydään töissä, että saa unelmiaan toteutettua. Näiden pihaunelmien toteuttamiseen menee varmaan ainakin pari seuraavaa kesää :) ja sinä aikana keksitään varmasti taas jo uusia haaveita.

Opiskeluhaaveita

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi

Siitä alkaa olla 1,5 vuotta, kun sain fyssarin tutkinnon päätökseen. Muistaakseni silloin vannoin, että et ala kyllä enää opiskelemaan. Niin kivaa kuin se onkin, niin tentit, kirjalliset työt ja oppari aiheuttaa stressiä ja vähäunisia öitä. Muistan sen tunteen, kun paperit sai käteen - vapaus! Vihdoin saa tehdä kaikkea muuta kuin istua iltaisin koneen ääressä kirjoittamassa etätehtävää tai nenä kirjassa lukemassa tenttiin. Noh, anatomian tentteihin valmistautuessa tuli kyllä palpoitua (eli tunnusteltua) luita ja lihaksia itseltään tenttiä edeltävänä iltana niinkin ahkerasti, että sitä oli seuraavana päivänä mustelmilla :)

Aika todellakin kultaa muistot! Nyt nimittäin taas polttelee... mieli tekisi opiskelemaan! Illan pimeinä hetkinä eksyin joskus avoimen yliopiston sivuille - ja sitten se olikin menoa :) Vaikka kuinka paljon mielenkiintoisia kursseja ja opintokokonaisuuksia. Mä niin haluun!

Biomekaniikan tehtävää - tää oli niin mun juttu!! :)

Mä tiedostan kyllä tän mun ongelman - mulla pitää olla jotain tavotteellista tekemistä tai muuten tuntuu, että elämä vaan pyörii paikallaan. Tartten jotain, mitä kohti mennä, vaikka pitäs osata nauttia elämästä tässä ja nyt. Sen oppimiseen mun täytyy käydä vielä toooosi monella joogatunnilla ja meditoida ja mindfulnessoida ja mitä näitä nyt kaikkia onkaan.

Muistelen kaikkia niitä pitkiä iltoja, kun sitä pänttäsi sydämen osia ja verenkiertoa, kun yritti englanninkielisestä kirjasta ymmärtää iskias-hermon kulkua ja sen jakautumista pienempiin hermoihin, kun opetteli luita ja lihaksia latinaksi ennen tenttiä, kun panikoi seuraavan päivän harjottelua. Ja silti mä haluun sitä lisää! Kyllähän vuodet sisälsi paljon myös unohtumattattomia elämyksiä - ja mä oon vaan niin hullu et haluun sitä kaikkea lisää!

Vapaaehtoisena EM-kisoissa 2012

Yritän sinnitellä sisäistä poltetta vastaan, mutta katotaan missä kohtaa on vaan ihan pakko ilmottautua jollekin kurssille :)

lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan