Joogaa saunassa ja ilmassa

Tänä vuonna on tullut kokeiltua ihan uusia lajeja, viimeisimpinä nyt paria uutta joogaa: ilmajoogaa sekä saunajoogaa.

ILMAJOOGA

Ystävänpäivälahjaksi lupasin, että lähden kokeilemaan ystävieni kanssa lähes mitä tahansa uusia lajeja. Tämän tiimoilta siskoni vei minut toukokuussa ilmajoogaan. Paikkana oli Esport Bristol aivan Helsingin keskustassa.

Kangas, eli hammock

Kumpikaan meistä ei ollut kokeillut ilmajoogaa (tai air yoga tai aerial yoga tai lentojooga) aikaisemmin, joten ihan uuden tuttavuuden kanssa olimme tekemisissä. Minulla on toki joogataustaa muuten, mutta ilmajooga oli täysin uutta. En edes hirveästi googletellut etukäteen, mistä lajissa on kyse, vaan menin avoimin mielin tunnille mukaan.

Olimme perjantaiaamun aloittelijoille suunnatulla tunnilla. Tunti alkoi siis klo 6.45, eli sai herätä ihan hyvissä ajoin :) Ilmajoogassa käytetään kattoon kiinnitettyä kangasta (hammock) apuna liikkeitä tehdessä. Kangas muodostaa siis lenkin noin vyötärön korkeudelle ja sen avulla saadaan liikkeisiin ja venytyksiin painovoima mukaan.

Yksinkertaisimmillaan kankaan kanssa voi esim. venyttää jalan lihaksia laittamalla jalan lenkin sisään ja kummartumalla tämän jälkeen ylävartalolla jalan päälle. Koska tunti oli aloittelijoille suunnattu, niin se sisälsi suurimmaksi osaksi helppoja liikkeitä, joilla venytettiin kehon eri osia. Tunnin lopussa tehtiin myös pari ylösalaisin olevaa asentoa, jotka vaati jo vähän rohkeuttakin.

Tunnin päätteeksi oli ehdottomasti paras kohta, kun pääsi kankaan sisään rentoutumaan. Kankaan sisällä oli turvallinen olo ja oli ihana keinua hetki rauhassa.

Rentoutuminen kankaan sisällä
LÄHDE: tuky.fi

Tunnista jäi hyvä olo - keho tuntui pitkältä ja kevyeltä koko loppu päivän. Vaikka liikkeet tehdään rauhallisesti, niin lämmin siinä silti tuli. Vaatetukseksi kannattaa valita kuitenkin pitkät housut ja pitkähihainen paita, jottei iho pääse hiertymään liikkeissä.

Yhden tunnin perusteella nyt ei vielä hirveästi pysty sanomaan, onko tämä mun laji, mutta kiinnostus kyllä heräsi! Valitettavasti Lahden suunnalla ei vielä pysty harrastamaan ilmajoogaa, joten ihan heti ei pääse lajia kokeilemaan uudestaan. Bristolin jooga-salista en pitänyt, sillä sinne kuului muilla ryhmäliikuntatunneilla käytetty musiikki seinien läpi. "Jump-jump-jump"-taustaääni ei mielestäni kuulu joogaan, ja vaikka kuinka yrittää keskittyä vain hengitykseen ja kääntyä sisäänpäin, niin kyllä tuo basson jytke tuli läpi.

Ilmajoogalle siis iso plussa, paikalle ei niinkään.

Kuvia ei juurikaan ehtinyt räpsiä, mutta tässä youtubesta löytynyt pätkä siitä, miltä laji näyttää. Ei ehkä ihan aloittelija kyseessä tässä videolla :)

SAUNAJOOGA

Saunajoogaa kävin kokeilemassa työkaverini kanssa Vierumäellä toukokuisena viikonloppuna (Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos,Vierumäellä vain on hirveästi tarjolla erilaisia lajeja, mitä on kiva kokeilla.). Tästäkään ei ollut hirveästi hajua etukäteen, mutta oikein mukavasta ja rentouttavasti lajista oli kyse!

Puolituntia kestävä saunajoogaharjoitus tehdään n. 50 asteisessa lämmössä ja se sisältää kuusi istuen tehtävää asentoa. Asennot tai liikkeet on suunniteltu siten, että ne vahvistavat keskivartalon ja jalkojen lihaksia, lisäävät selkärangan liikkuvuutta ja venyttävät ylävartalon lihaksia. Lisäksi saunajoogan sanotaan vilkastuttavan aineenvaihduntaa, vähentävän stressiä ja auttavan nukkumaan paremmin.

LÄHDE: www.saunajooga.fi

Jos ilmajoogan ympäristö ei ollut paras mahdollinen, niin Vierumäellä puitteet oli paremmat. Tosin sauna oli viidelle hengelle vähän pieni ja joissain liikkeissä tuli osuttua vieruskaveriin, mutta ennen joogaa pääsi rauhoittumaan harmonisessa lounge-tilassa.

Saunajoogaan kannattaa pukea päälle sortsit tai urheiluhousut sekä toppi. Saunassa ei heitetä löylyä, mutta puolentunnin harjoituksen aikana tulee kyllä hiki. Juomapullo ja pieni hikipyyhe kannattaa siis myös varata saunaan mukaan.

Hiki tuli!

Itselleni saunajooga oli oikein miellyttävä kokemus. Se rauhoitti mieltä ja kehoon jäi hyvä olo. Omalla kohdalla vaikutuksia ei pystynyt ihan hirveän tarkkaan kuulostelemaan, sillä aamun joogasession jälkeen kotona odotti pihalaattojen kantamista :)

Saunajoogaa voi hyvin tehdä kotonakin omassa saunassa. Liikkeitä löytyy googlettelemalla, tässä muutamat:

• Kodin kuvalehti: Helpot ohjeet saunajoogaan (sis videot)
• Fit.fi: Sauno ja joogaa (pdf)
• MN Sport: Lupa nauttia (pdf)
• Me Naiset: Näin rentoudut saunajoogalla - katso liikkeet

Lisätietoja saunajoogasta voit lukea Saunajooga-sivustolta ja sieltä voit etsiä myös tunteja lähellä omaa asuinpaikkaasi. 

Suosittelen lämpimästi kumpaakin joogamuotoa! Saunajooga on mukavan rentouttavaa, ilmajoogassa pääsee haastamaan itseään ja kummastakin saa itselleen tosi hyvän olon.

Kokeilussa curling!

Oltiin jo joku aika sitten työporukalla kokeilemassa curlingia ja nyt siitä vähän tunnelmia. Tiivistettynä: OLI SAIRAAN KIVAA! :)

Kivet valmiina peliin

Kuvia ei kaikessa tohinassa hirveesti ehtiny ottamaan, pahoittelut siitä. Mennään nyt siis enemmän  tekstin voimalla.

Työporukalla siis oltiin Vierumäellä, mistä meille oli varattu tunnin curling-vuoro ohjaajan opastuksella. Ensimmäisenä jäälle mentyämme saimme varusteet: kypärän, harjan ja toiseen kenkään liukupohjan, mikä helpottaa jäällä liukumista esim. kiviä harjatessa. Liukuminen tuntuu aluksi vähän hankalalta ja olo on kuin bambilla jäällä, mutta pelin tiimellyksessä sekin kyllä lähtee sujumaan! Mitään erityisiä curling-kenkiä ei ole, vaan pelatessa käytetään omia kenkiä. Suosittelen laittamaan tasaiset, matalapohjaiset kengät, jotta jäällä liukuminen olisi mahdollisimman helppoa - korkkareilla saa lisättyä itselleen vaikeuskerrointa :)

Opastus meneillään

Varusteet puettuamme ohjaajamme Lari kertoi meille lyhyesti curlingin säännöt ja sen jälkeen pääsimmekin jo itse asiaan: harjoittelemaan kivien "heittämistä" (tai siis kiviähän ei heitetä, vaan niitä liu'utetaan), mikä osoittautui yllättävän vaikeaksi! Kivet on painavia ja heitoissa pitää oikeasti käyttää voimaa. Mä olin polvillaan tai pyllyllään joka ikisen heiton jälkeen :) Mutta tyylillä ei ole väliä, tärkeintä on että kivi lähtee liikkeelle ja liukuu toivottavasti pesään asti.

Peli käynnissä, pisteitä tulossa

Muutamien harjoitteluheittojen jälkeen pääsimme pelaamaan. Joukkueet rakentui luonnollisesti asetelmaan miehet vastaan naiset ;) Yllätyksekseni saatiin ihan oikeasti peli aikaiseksi! Kaikki kivet ei todellakaan liukuneet edes pelialueelle asti tai ne meni vauhdilla yli, mutta saatiin kiviä myös pesään ja ihan pisteitäkin joukkueille. Ja harjaamaan päästiin myös - ja se oikeesti vaikuttaa kivien liukumiseen!

Jotta peli ei olisi liian helppo, niin jää tuo siihen oman ulottuvuutensa. Peliä aloitettaessa jää on karheaa ja kiveä täytyy heittää aika kovaa, jotta se liukuisi tarpeeksi pitkälle. Pelin kuluessa jää liukastuu ja heittoon käytettyä voimaa pitää vähentää tai kivet liukuu iloisesti takaseinään asti. Ei oo heleppoa :)

Peli päättyi lopulta 2-2: näin tiukkaan tilanteeseen, jossa miesten joukkueen kivi on aavistuksen lähempänä ja he tasoittivat pelin.

Lila kivi aavistuksen lähempänä

Oli tosi hauskaa ja tunti meni vauhdilla. Vaikka oltiin jäähallissa, niin hiki pelin tiimellyksessä tuli. Osa meidän porukasta oli lopulta ihan T-paidassa :) Pukeutumisessa toimivin ratkaisu on varmaan kerrospukeutuminen - on lämmin, mutta tarvittaessa voi ulompia kerroksia vähentää.

Mä tykästyin lajiin ihan kympillä ja lähen millon vaan uudestaan! (Eli ilmottakaa, jos ootte menossa, mä tuun kans!) Suosittelen lämpimästä kokeilemaan, jos tulee tilaisuus tai mahdollisuus. Sopii tosi hyvin esim. työporukoille!

Tässä loppuun vielä tyylinäytettä olympia-tasolta. Meidän peli ei välttämättä näyttäny ihan näin helpolta :)

Apina vai gorilla?

Melko gorilla-olo oli tänään, kun käytiin työporukalla seinäkiipeilemässä Yogarocksissa. Jo aiemmassa FlowPark-postauksessani mainitsin, kuinka en ole kiipeilijä-ihminen, ja silti löydän itseni näköjään kerta toisensa jälkeen seinältä tai muuten yläilmoista :) Vaikka en osaakaan, niin hauskaa on silti!

Tänään oltiin siis Yogarocksissa kokeilemassa seinäkiipeilyä eli boulderointia. Boulderoinnissa ainoat välineet on kiipeilykengät ja magnesium, köysiä ja valjaita ei siis käytetä. Seinien vieressä on paksut patjat, joille voi turvallisesti hypätä alas. Yogarocksissa seinät ovat 4,5 metriä korkeita ja reittejä löytyy kaikentasoisille kiipeilijöille.

Ensimmäisen kerran olen kokeillut kiipeilyä 2011, jolloin käytiin edellisen kerran työporukalla ihmettelemässä lajia. Silloin todellakin ihmeteltiin ja kokeiltiin, sillä suurin osa oli kiipeilemässä ensimmäistä kertaa, eikä osaamista näin ollen juuri ollut. Nyt olimme varanneet meille 1,5h kiipeilyohjauksen, joka antoi lajiin paljon uutta!

 

Rankkaa hommaa - välillä pitää huilia

Ohjaajamme Joel auttoi meidät alkuun ihan perusteista - kiivettiin jonkun matkaa ylös ja hypättiin alas patjalle, jolloin itseäni edellisellä kerralla vaivannut kammo tippumisesta väheni. Tuli tunne, että ei tässä mitään satu, vaikka patjalle tippuukin. Joelilta sai myös hyviä vinkkejä tekniikkaan (jota ei siis aiemmin ollut yhtään). Itselleni suurimman ahaa-elämyksen aiheuttaja oli sen, että ylävartaloa ei tarvitse koko ajan vetää seinään kiinni - siinä väsyy vaan kädet ihan turhaan! Jaloilla pystyy kyllä ponnistamaan, vaikka roikkuisikin kädet suorana seinällä. Ja tämän avullahan sitä jaksoi tällä kertaa mennä seinillä huomattavasti pidempään kuin viimeksi. Uskaltauduin myös korkeammalle kuin tuolloin kolme vuotta sitten, kun viimeksi kiipeiltiin. Oli aika voittaja olo!

Kiipeilyn mallia vuodelta 2011

Ei se kiipeily siltikään helppoa ollut ja välillä tosiaan tunsi itsensä gorillaksi, jonka ei ehkä ole edes kuuluisi yrittää kiivetä pieniä seinään kiinnitettyjä otteita pitkin. Ketterään apinaan on vielä matkaa, mutta selkeää kehittymistä tässä kolmen vuoden mielikuvaharjoittelun aikana on tapahtunut :) Jospa sitä tulisi käytyä vähän useammin, niin tiedä millainen kiipeily-hirmu musta vielä tulee!

Gorilla ei pääse korkealle :) Kuva vuodelta 2011.

Kivaa meillä oli ja puolitoista tuntia meni vauhdilla! Ohjaaja oli ammattitaitoinen ja antoi hyviä vinkkejä ja kannustusta seinillä edetessämme. Suosittelen ohjaajan ottamista, jos on menossa ensimmäisiä kertoja kiipeilemään, sillä vinkeistä on oikeasti hyötyä ja lajista saa huomattavasti enemmän näin irti! Kiipeily ei (vielä) ole laji, jota alkaisin säännöllisesti harrastamaan, mutta lähden kyllä varmasti taas uudestaankin! Käy sinäkin kokeilemassa!

Flow'ssa

Vierumäelle on tänä kesänä auennut FlowPark - seikkailuratapuisto luonnon helmassa. FlowParkista löytyy puihin rakennettuja köysiratoja, joita pitkin kiivetään, roikutaan, liu'utaan ja keinutaan. Hurjimmat radat on useiden metrien korkeudella, mutta ei-niin-hurjapäillekin löytyy sopivia reittejä.

Kävimme testaamassa FlowParkkia pienellä työporukalla kauniissa syysillassa. Kolme uskaliasta naista lähti ylittämään rajojaan ja kokeilemaan, mihin asti kantti kestää.

Lippu Vierumäen FlowParkkiin maksaa 22€ ja sillä saa viettää puistossa koko päivän puiston aukioloaikana. Puiston alueelle pääsee ilmaiseksi, eli mukavaa päivää voi lähteä viettämään maan kamarallakin viihtyvät ystävät. Valokuvaajia ja tsempaajia on aina hyvä olla matkassa mukana :) Lipun oston yhteydessä kannattaa ostaa myös 3€:n hintaiset kumipintaiset hanskat, jotka oli viileässä syysillassa ehdottomat. Tai jos kotoa löytyy vastaavat käsineet, niin nappaa ne mukaan. Itselläni oli mukana omasta takaa villasormikkaat, mutta niillä olisi otteet kyllä luistanut pahemman kerran. Hanskat oli ihan must ostos!

Paikan päällä saa radalla tarvittavat varusteet, eli valjaat, varmistimet ja kypärän. Alussa henkilökunta opastaa turvalliseen liikkumiseen radoilla ja kaikki suorittavat ensimmäisenä helpon testiradan, minkä jälkeen pääsee vapaasti kiipeilemään muita ratoja. Vierumäellä on tällä hetkellä yhteensä seitsemän rataa: matalalla kulkeva rata lapsille, neljä eritasoista rataa korkeammalla puissa sekä kaksi pitkää vaijeriliukua. Itse menin läpi radat numeroilla 2 ja 3, jotka ovat järjestäjän luokituksen mukaan melko helppoja, sekä toisen vaijeriliu'uista.

Rata numero 2 sisälsi 5 tehtävää: mm. verkon, pallon päällä riippauksen ja pölkkypolun. Selvitin radan kunnialla läpi, mutta itse en kutsuisi rataa helpoksi. Verkkoa edetessä kädet meni maitohapoille, mikä johtui pääosin varmaankin huonosta tekniikasta. En ole mikään kiipeilijä luonteeltani, eikä oikeasta tekniikasta ollut varmasti tietoakaan. Kun en ole myöskään liialla pituudella pilattu, niin sain ponnistella useammassa kohtaa, että ylsin astumaan aina seuraavalla pölkylle, askelmalle tai tasolle. Pallon päällä riippaus tuntui alkuun mahdottomalta tehtävältä, mutta olikin hauskaa, kun vaan uskaltautui lähteä matkaan.

3-radalla oli 6 tehtävää: mm. skeitti-liuku, liaanihypyt, kiipeilyseinä ja sik-sak-silta. Arvata saattaa, että ensimmäisellä radalla väsyneet käteni kiittivät liaanihypyissä sekä kiipeilyseinällä edetessäni. Selvitettyäni seinän, piti hetki halailla puuta ja kerätä voimia, ennenkuin pystyi jatkamaan matkaa. Hymy ei silti hyytynyt tässäkään kohtaa, vaikka voimat olikin pois :)

Sik-sak-polulla koeteltiin tasapainoa oikein urakalla ja kyllä kädet sai oman osansa tässäkin. Radan lopuksi oli skeitti-liuku, joka meni näin ekalla kerralla istuen - ilman käsiä ;)

Lopuksi käytiin porukalla vielä laskemassa 150 metriä pitkän vaijeriliuku, joka oli mainio päätös mukavalle FlowPark-kokemukselle. Tällä radalla siis vain kiivettiin tikapuita pitkin korkealle puuhun, kiinnitettiin itsensä vaijeriin kiinni ja sitten annettiin mennä! Kivaa kuin mikä!

Kiivetessä ja tehtäviä suorittaessa ei ehtinyt ajatella juuri ollenkaan sitä, kuinka korkealla sitä olikaan. Oli niin keskittynyt siihen, että kiinnittää itseni vaijereihin kunnolla kiinni, mihin astuu, mistä saa kädellä otteen jne, että pieni korkeanpaikankammo ei vaivannut juuri ollenkaan. Ainoastaan loppuliu'uissa, kun piti tasanteelta hypätä pelkästään vaijerin varaan, oli rohkeus koetuksella. Kiipeily oli loistava tapa myös nollata ajatuksia, sillä mitään ylimääräistä ei ollut varaa miettiä, tai olisi ykskaks huomannut roikkuvansa turvavaljaiden varassa, eikä enää omin voimin radalla.

Voimia kiipeily vaati ja muutamia turhautuneita huudahduksia radalta kuului, mutta hymy oli korvissa aina, kun sai vaativan tehtävän suoritettua. Meillä kaikilla oli niin mukavaa - ja seuraavana päivänä kropassa kyllä tuntui, että on käyttänyt lihaksia, joita ei ihan joka päivä tule rääkättyä. Kroppa oli siis hyvällä tavalla kipeenä :)

Kaiken kaikkiaan käynti FlowParkissa oli hieno kokemus. Kiipeillessä tuli koeteltua niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin rajoja ja kaksi tuntia vierähti kuin siivillä. Kesällä tänne on tultava uudestaan, otettava eväät mukaan ja vietettävä koko päivä flow'ssa :)

Tänä syksynäkin ehtii vielä flowparkkaamaan, sillä Vierumäen puisto on auki lokakuun loppuun asti. Muita FlowPark-puistoja löytyy Turusta, Lappeenrannasta ja Ähtäristä. Menkää ihmeessä kokeilemaan!

Lisätietoja löytyy osoitteesta: www.flowpark.fi