Näytetään tekstit, joissa on tunniste ulkoilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ulkoilu. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. tammikuuta 2021

Jos mikään ei muutu, mikään ei muutu

Otsikon lausahdus on Laura Peipolta. Hän on leviläinen valmentaja ja yrittäjä ja hänellä on tosi hyviä ajatuksia hyvinvoinnista, muutoksesta ja elämästä ylipäätään. Suosittelen ottamaan seurantaan.


Itselläni vuoden vaihde oli tosi rankka. Jotenkin koko vuoden kaikki synkkyys painoi, itketti ja väsytti. Ja rankan vuodesta teki pääasiassa siis korona. Ollaan oltu lasten kanssa TOSI paljon kotona. Nyt syksyllä lapset oli neljään otteeseen flunssassa - ja aina tällöin siis kaikki rutiinit ja suunnitelmat voi lakaista maton alle ja sit jumitellaan vaan kotona. Tykkään olla lasten kanssa, älkää ymmärtäkö väärin, mutta mä en oo semmonen pelkkä kotiäiti-tyyppi. Mä tarviin muutakin; mä tarviin jotain älyllistä, mun täytyy päästä välillä pois kotoa ja mun täytyy saada olla välillä yksin. 

Oon tosi huono ottamaan omaa aikaa ja se kaikki purkautu nyt jotenkin eilen. Vuoden väsymykset purkautui itkuna ja ketutuksena. En jaksanut edes valvoa puoleen yöhön, vaan menin nukkumaan jo ysin jälkeen. Jos mikään ei muutu, mikään ei muutu: siispä mun ensimmäinen haaste tälle vuodelle on ottaa omaa aikaa. Omaa aikaa - sekä arjessa että myös muuten. En halua olla yhtä väsynyt ensi vuonna tähän aikaan.

Mä oon tämmönen haasteista innostuva ihminen ja olenkin koonnut nyt parit some-haasteet uudelle vuodelle :)

VEGAANIHAASTE

Haasteen ideana on kokeilla kasvisruokaa tammikuun ajan. Tässä voi heittäytyä kokonaan vegaaniksi tai lähteä kokeilmaan kasvisruokaa omaan ruokavalioon - tai mitä vaan siltä väliltä. Vegaanihaaste-sivustolta löytyy tietoa ja reseptejä - ja onpa sieltä mahdollista saada oma tukihenkilökin haasteeseen.

Mä seurasin haastetta jo viime vuonna ja nyt tänä vuonnakin olen mukana. Ei todellakaan olla alkamassa vegaaneiksi nyt yks kaks, vaan tänäänkin syötiin eiliseltä jääneitä nakkeja. Mutta tarkoitus olisi miettiä omaa syömistään ja lähteä hakemaan helppoja tapoja muuttaa sitä kohti kasvispainotteisempaa ja vegaanimpaa. Viime vuodesta jääkaappiin löysi tiensä kaurakerma. Myös härkistä ja nyhtökauraa syödään ihan kuukausittain. Nyt mulla on tavoitteena, että kokeilisin tammikuun aikana ainakin neljä ihan vegaanista ruokaa. Ja toivottavasti haasteesta jäisi taas myös jotain elämään myös loppuvuodeksi. 


RETKIHAASTE

Toinen haaste liittyy ulkoiluun. Siskokset Henni Mustakorpi ja Elina Kynsijärvi ovat vuodesta 2017 alkaen julkaisseet 52 retken retkihaasteen. Haasteen tavoitteena on kannustaa monipuoliseen retkeilyyn ympäri vuoden. Heillä on listattuna siis 52 erilaista retkeä - noin yksi retki siis vuoden jokaiselle viikolle. Bongasin tämän jostain somen syövereistä jo viime vuoden puolella, kun lasten kanssa innostuttiin retkeilemään. Nyt tänä vuonna aloitetaan jo heti tammikuussa ja katsotaan, kuinka monta retkeä saadaan kasaan. 

1000 TUNTIA ULKONA

Tämä haaste liittyy siis vahvasti ulkoiluun. Haaste on Metsäemon ja Luontohetkiblogin julkaisema viime vuoden alussa ja tarkoituksena on innostaa ihmisiä ulkoilemaan mahdollisimman paljon. Haaste on ollut jo viime vuonna, mutta bongasin tämänkin viime vuonna niin myöhään, että päätin jo silloin että kokeilen tätä nyt. Tuo 1000 tuntia on tosi paljon ja on hyvin mahdollista, että se ei toteudu, mutta se ei haittaa. Kuten Metsäemo blogissaan kirjoitaa, niin "Tärkeintä ei kuitenkaan ole se, saatko tasan 1000 tuntia vuoden aikana suoritettua. Paljon tärkeämpää on se, että kiinnität huomiota ulkona vietettyyn aikaan ja mietit, voisiko ulkoilua lisätä omaan elämääsi."

Jos olet tehnyt uuden vuoden lupauksia tai ottanut vastaan jotain uuden vuoden haasteita, niin muista tämän postauksen otsikko - jos mikään ei muutu, mikään ei muutu. Se uusi elämä vaatii muutoksen - muutoksen sinussa. Ja muista, että olet hyvä ja riittävä jo juuri sellaisena kuin nyt olet <3

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Uuden Vuoden Kolinaa



Hiphei! Ja hyvää uutta vuotta! :) Puhalletaanpas taas elämää tänne blogiin! Alkuvuosi on ollut vähän kiireistä -  ja myös rankkaa. Tammikuussa reissailtiin - tähän päästään kohta näitten alkulöpinöitten jälkeen :) ja sitten palasin tammikuun lopussa myös töihin, mikä laittoi arkikuviot ihan uusiksi ja tuntuu että edelleen totutellaan uuteen rytmiin. Lapsi totuttelee siihen, että äiti ei olekaan koko ajan läsnä ja äiti totuttelee uuteen työidentiteettiin ja pohtii mm., millaiset hoitojärjestelyt olisi lapselle ja koko perheelle parasta.


Mutta sitten asiaan! Palataan vuoden vaihteeseen ja tämän vuoden ensimmäiseen reissuun. Ennen töihin paluuta piti lomailla ja vähän matkustella, joten otettiin uusi vuosi vastaan Kolilla. Koli on kaunis paikka! Ollaan oltu sielä aikasemminkin sekä kesällä että talvella - ja nyt jo haaveilen pääseväni sinne taas ensi kesänä takaisin. Jotenkin sen luonto ja kauneus sykähdyttää! Ja Koli on lähellä! Ei tartte lähteä Lappiin asti nähdäkseen ja kokeakseen jotain upeeta.



Viikko oltiin reissussa ja tietysti just sillä viikolla iski järkky pakkaset - kuten aina, kun ollaan jossain talvilomareissussa :) Pakkanen hipoi kolmeakymmentä, mutta silti yritettiin reippailla ulkona. Myönnän, että ainakin pari päivää vietettiin poitsun kanssa ihan vaan sisälläkin.

Vauvan kanssa reissaaminen olikin sitten taas oma elämyksensä ;) Jos vauva-arki kotona on rankkaa, niin matkailun rankkuus vauvan kanssa on jotakuinkin potenssiin kaksi. Saattoi multa ainakin kerran mennä hermot viikon aikana :) Mutta se kuulunee asiaan - ja oli meillä tosi kivaakin! Päästiin J:n kanssa kahestaan käymään kylpylässäkin, kun matkatoverimme viihdyttivät sen aikaa pientämiestä - kiitos heille siitä! Jos olette Kolilla käymässä, niin menkää ihmeessä Koli Relax Spahan - aikuisille ihana paikka rentoutua. Sisäänpääsy on vähän hintava, mutta siihen sisältyy Lumenen tuotteita, joita voi käyttää kylpylässä sekä halutessaan myös viiniä tai kuplivaa. Oli aika makeeta juoda skumppaa lämpimässä ulkoaltaassa, kun ulkona oli -20C :) Suosittelen lämpimästi!

Räsävaaran näkötorni

Räsävaaran laavu ja näkötorni on myös suosittelun arvoinen kohde. Laavulle pääsee autolla ja siitä on lyhyt kävelymatka mäen päälle näkötornille. Kiipeäminen oli näin talvella paikoitellen vähän pelottavaa, kun lumi oli jäätynyt portaille kokkareiksi. Etenkin alaspäin piti tulla varovaisesti, ettei liukastunut - mulla kun oli pieni kyytiläinen vielä mukana.

























Meidän käydessä sää ei ollut paras mahdollinen, mutta saatiin silti ihasteltua tornista avautuvaa näkymää. Tänne mä niin haluan päästä myös kesällä!! :) Voin jo kuvitella ton maiseman vihreänä ja sinisenä!

Maisemaa näkötornista

Kiipeilyn ja valokuvailun jälkeen pistettiin laavulla nuotioon tulet ja makkarat paistumaan - ihan mahtavaa! Tämmösiä ulkoiluretkiä pitäis tehä useamminkin!


On se vaan taas todettava, että Suomesta löytyy hienoja paikkoja! Pitäisi koluta enemmänkin ihan tätä kotimaata kaikkina vuodenaikoina! 

Mielelläni kuulen suosituksia kivoista kotimaankohteista - etenkin lapsiperheelle soveltuvista! :) Kohtahan on nimittäin jo kesä ja mua kuumottaisi tehdä jo kesälomasuunnitelmia :)

Kolin maisemaa kesällä

Suomen luonto - I love it!

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Lahjaidea - Etsivä löytää :)

Jatketaan lahjaideoiden sarjaa - vaikka tämä ei suoranaisesti olekaan lahjaidea, vaan pikemminkin idea vähän erilaiseen lahjan antamiseen. Me saatiin siis tämmönen häälahjatoteutus, ja oltiin siitä ihan pähkinöinä!! :) Ihan tosi kiva idea, jonka haluan jakaa nyt teillekin!

Ensimmäinen vinkki johdatti rajamerkin luo
Saatiin siis häälahjaksi vihreä ja pinkki lasten lapio sekä kortti, johon oli kirjoitettu vihje, joka meni jotenkin näin: "Tässä ensimmäinen vinkki, ottakaa mukaan vihreä ja pinkki". Lisäksi kortissa oli koordinaatit.

Ensimmäinen vaihe meni helposti ja löydettiin koordinaateista tällainen rajamerkki, johon oli kaiverrettu meidän nimikirjaimet ja hääpäivä. Tähän meidän älykkyys sitten loppui :) Kaivettiin lapioilla sieltä sun täältä merkin ympäriltä, mutta tuloksetta. Jossain vaiheessa alkoi jo sataa vettä ja meinattiin luovuttaa, kunnes hoksattiin, että rajamerkin sisällä on jotain. Ja sieltähän löytyi toinen vihje!


Seuraava vihje etsijöille
 
Tätä pähkäiltiin ja laskettiin sateessa: (44-37) x 29 ja suorakulmion lävistäjän suuntaan länteen - ja taas kaivettiin - useammastakin kohtaa, mutta tuloksetta. Tässä kohtaa sade oli jo yltynyt niin paljon, että päätettiin lähteä kotiin miettimään seuraavaa siirtoa ja taidettiin kilauttaa lahjan antajiltakin pientä lisävihjettä.


Täällä on jotain!
Hetken pohdinnan jälkeen lamppu syttyi ja tajuttiin lukujen tarkoittavan kengännumeroita. Eli J:n kengänmitta x 29 länteen! Paikka oli sen verran kivikkoinen, että kaivaessa en uskonut meidän olevan vieläkään oikeassa kohdassa, mutta niin vaan hetken päästä hiekasta paljastui laatikon kulma! Jihaa, me löydettiin se! Ihan mahtava fiilis, kun pitkän pähkäilyn jälkeen "pähkinä" oli vihdoin ratkaistu!

Lopulta saimme kaivettua hiekasta ylös kaksi laatikkoa. Laatikoissa oli suojana elmukelmua, ettei kosteus päässyt niihin sisään.





 
Aarre löytyi!

Laatikoissa oli meille saappaat, jotka olisi ollut jo aarretta etsiessä tarpeeseen. Olin nimittäin itse aarrejahdissa valkoisissa kangaskengissä, jotka sai vähän siipeensä :D

Ei enää niin valkoiset kengät

Tämän oli ihan tosi hieno lahja ja toteutus, jonka muistamme kyllä ihan koko loppuelämän ajan! Kiitos vielä A&E!

Ja sitten vaan ideoimaan ja toteuttamaan jotain vastaavaa vaikka ensi kesän hääpareille! ;) Olisi kiva kuulla, mitä keksitte!

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Linnaistensuon luontopolku

Lahdesta löytyy upea suoalue - Linnaistensuo - johon on kaupunkilaisten iloksi rakennettu pitkospuinen luontopolku. Kyseessä on pieni luonnonsuojelualue. Luontopolun pituus on vain 1,5 km, mutta hienojen maisemiensa ansiosta paikka on kyllä näkemisen arvoinen!

Pitkospuut suomaisemassa

Kun kesän aurinkoiset säät hellii näin elokuussa, niin ne täytyy käyttää hyödyksi ja päätettiin eilen lähteä suolle retkelle. Ensin pyörillä Kujalaan Ilolantielle, joka on luontopolun toinen päätepiste. Polun toinen pää on Korvenrannantiellä. Molemmista päistä löytyy pienet parkkipaikat, jos on autolla liikenteessä.

Polun kummassakin päässä on opasteet

Polku ei ole siis mikään kiertoreitti, vaan se menee pisteestä A pisteeseen B, eli polku täytyy kulkea edestakaisin. Meillä meni reittiin eilen reilu puolitoista tuntia, kun käpöteltiin rauhassa, välillä istahdettiin syömään eväitä, otettiin kuvia, nautittiin auringosta ja ihasteltiin kauniita suomaisemia.

Levennyksille voi pysähtyä syömään eväitä

Tässä vähän tunnelmakuvia koottuna sekä viime kesältä että eiliseltä reissulta

Marjoja mm. lakkoja, karpaloita ja mustikoita löytyy
Ötököitä
Kukkia
Suomaisemaa
Ja välillä metsäisempää

Mitään pidempää retkeä alueella ei voi tehdä, mutta päiväretkikohteena paikka on mukava. Meillä meni eilen pyöräilyineen kaikineen reissuun reilu kolme tuntia.

Kohde sopii myös perheen pienemmille, sillä pitkospuita on helppo kävellä, eikä reitillä ole pituuttakaan liikaa.

Lisätietoja:


maanantai 23. helmikuuta 2015

Laskiaissunnuntai Lapakistossa

Laskiassunnuntaina oli ainakin eteläisessä Suomessa upea aurinkoinen sää, minkä innottamina päätettiin lähteä ulkoilemaan. Löydetiin viime kesänä Lapakiston ulkoilureitit ja suunnattiin nytkin sinne. Aina ei todellakaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan voi nauttia upeista paikoista ihan kotikulmilla!


Lapakiston luonnonsuojelualue sijaitsee Nastolassa, Pitkäjärven ja Kalliojärven välissä. Ristikankaalta löytyy parkkipaikka autolle. Navigaattoriin kannattaa laittaa kohteeksi Sammalistontie, Nastola niin paikka löytyy helposti.

Lapakisto kartalla

Alueella on merkitty eripituisia polkuja, ja reittiopasteita löytyy mukavasti reitin varrelta - eksymään ei siis pääse.


Reittien varrella on laavuja ja nuotiopaikkoja, ja polttopuita on myös saatavilla.


Alue on kokonaisuudessaan 230 hehtaarin kokonein, eli polkuja kyllä riittää tallattavaksi :) Suota on alueella paljon, joten kesällä kannattaa varata jalkaan sellaiset kengät, jotka kestää vähän kosteutta.

 
Me reippailtiin alueella sunnuntaina vajaa kolme tuntia. Ja kunnon retkeilyynhän kuuluu eväät ja makkaran käristys nuotiolla!


Reitit oli ihan hyvässä kunnossa näin talvellakin, eli paikka sopii erinomaisesti retkeilykohteeksi ympäri vuoden. Kesällä maisemat ja luonto on parhaimmillaan, ainakin mun mielestä. Tässä muutama tunnelmakuva viime kesältä.

Näkymiä laavulta

Laavut ja nuotiopaikat on sijoitettu kauniisiin paikkoihin. Väsyneiden jalkojen lisäksi sielukin lepää näissä maisemissa.

Nuotipaikka kallion päällä - kelpaa paistaa makkaraa

Lapakisto on tosi hyvä päiväretkeilykohde - pakkaa eväät reppuun ja lähde nauttimaan Suomen luonnosta! 


Tässä linkki alueen karttaan reitistöineen.
Karttoja on myös tulostettuna parkkipaikan info-taulun vieressä.

Lisätietoja:


tiistai 6. tammikuuta 2015

Ruka-action

Jouluviikko vietettiin siis Rukalla ja joulutunnelmia kirjoittelinkin jo edellisessä postauksessa. Nyt keskitytään muuhun viikon ohjelmaan, johon mahtui kaikenlaista, myös tulipalopakkasia. Mä en ymmärrä, mikä siinä on, että aina kun me lähetään reissuun, ni kohteen lämpötila laskee noin 20 astetta. Tätä on tapahtunu jo monella reissulla, viimeksi syksyn ruskaretkellä, josta tulikin ensilumen matka, ja nyt taas lämpötila valahti mukavasta viidestä pakkasasteesta yli -20C.


Oltiin ensimmäistä kertaa Rukalla ja täytyy myöntää, että tykästyin paikkaan kovasti. Rukan kylä on kompakti kokonaisuus, mistä löytää lähestulkoon kaikkea: majapaikkoja, ravintoloita, kauppoja ja erilaisia palveluita (mm. lääkärin). Ja kylä on vielä aivan rinteiden vieressä, joten kaakaolla on helppo käydä laskemisen välillä. Myös lasketteluliput saa hankittua kylältä.

Rukan kylää
Kylästä on onnistuttu rakentamaan myös tosi tunnelmallinen. Kauniita rakkennuksia, pieniä sivukujia, eikä  autoja kylän keskustassa ollut juuri ollenkaan. Tunnelmaa loi myös kaikki jouluvalot ja ihan vaan jo lumi, kun etelässä sitä ei ennen joulua vielä oikein ollut.

Rukan kylää

Käytiin kokeilemassa myös Rukan kylän ravintoloita. Classic pizzaa, jossa oli mielettömän hyvät pizzat - suosittelen! Ja harmittelen, että paikkaa ei Lahdessa enää ole. Ja toisena iltana Rukan Kuksaa, jossa syötiin ihan pidemmän kaavan mukaan - kiitos joulupukin, joka toi meille lahjakortin ko. paikkaan. Ja ruoka oli erinomaista! Tarjolla oli poroa, pihviä, kalaa - ja kaikki maistui erinomaiselta. Tänne varmasti seuraavallakin Rukan reissulla.

Kuksa löytyy Rukan kylältä

Majapaikkana meillä oli viikon ajan huoneisto Rukatontusta, jonka sijainti on ihan loistava. Hiihtämään pääsi jotakuinkin suoraan portailta ja laskettelemaan oli matkaa ehkä 150 metriä. Myös Rukatontun palvelut oli käytettävissä: eli aamiaiselle pääsi hotelliin, ravintolasta sai ruokaa jos laiskotti kokkailla ja myös erilaiset saunat oli varattavissa käyttöön. Jos suunnittelet matkaa Rukalle ja majoitus on vielä hakusessa, niin voin lämpimästi suositella Rukatonttua.

Rukatonttu järveltä päin

Luonnollisesti, kun laskettelukeskuksen vieressä majailtiin, niin pitihän se päästä mäkeen. Tosin laskettelu jäi omalta osalta kahteen kertaan, kun noin -25 asteen pakkanen ei loppuviikosta enää houkutellut rinteeseen.

Rukan rinnettä

Rinteet oli hyvässä kunnossa ja vaikka oltiin elettiin vielä aikalailla laskettelukauden alkua, niin niitä oli avoinna jo paljon. Ja jouluviikolla aukesi useampi rinne vielä lisää. Lasketeltavaa siis kyllä riitti. Itse tykkäsin Rukan rinteistä, joista löytyi tarpeeksi valikoimaa myös tällaiselle ei-niin-huippulaskijalle. Sinisistä rinteistäkin löytyi pituutta!

No mä ja kauheee vauhti :)

Parina iltana käytiin myös hiihtämässä. Ensimmäiset hiihdot tälle talvelle, joten aloteltiin helpolla Talvijärven ladulla (joka siis aivan Rukatontun vieressä). Ekan hiihtoreissun jälkeen tuntui, että kroppaan satuu jotakuinkin kaikkialle. Tehokas laji se vaan on! Tulispa tänne eteläänkin kunnon talvi, että pääsis tonne lähi pelloille hiihtelemään!

Näissä maisemissa oli hyvä hiihdellä

Joululahja vei meidät kokeilemaan myös ice-kartingia, eli kartingia jää/lumiradalla. Ja voi että se olikin kivaa! Valitettavasti ajopäivänä oli tosi kylmä ja vaikka laitettiin vaatetta päälle reilusti, niin pieniä paleltumiakin tuolta reissulta jäi muistoksi. Kuvia tästä happeningistä nyt ei valitettavasti ole :( Mutta suosittelen kokeilemaan lajia, jos siihen tulee mahdollisuus. Minäkin, joka en juurikaan tykkää kovasta vauhdista, innostuin tästä ihan valtavasti!

Porokin bongattu

Kuusamon tropiikki jätettiin tällä kertaa väliin - sen sijaan mentiin viimeisenä iltana siskon kanssa uimaan avantoon reilussa kahenkymmenen asteen pakkasessa. Rukatontussa on mahdollista saunoa ja uida avannossa huokeaan hintaan. Sinnepä siis suunta. Kyseessä oli yleinen saunavuoro, mutta ainakin lauantai-iltana satiin saunoa rauhassa ihan kahdestaan.

The avanto

Ja saunasta avantoon! Ei meillä mitään sen kummenpia avantouintiväleineitä ollut ja jalat meinas kieltämättä jäätyä laituriin kiinni :) Mutta sielä me käytiin - x3! Ihan huippua!

Ei tunnu missää

Olotila uinnin jälkeen oli jotakuinkin tämä :D Hullua, mut ihan mahtavaa!

Avannon jälkeiset fiilikset :)

Näissä tunnelmissa viikko vierähti - ja tällainen breikki teki ainakin itselle tosi hyvää! Sitten voikin jo alkaa nostattamaan matkakuumetta seuraavasta reissusta... vien sut etelään vaimo :)

perjantai 17. lokakuuta 2014

Aarteenetsintää

Vietimme viime viikonloppuna mökillä synttäreitä. Halusin järjestää tänä vuonna jotain mukavaa yhdessä tekemistä ja koska olen jotenkin hullaantunut aarteenetsintään, niin lauantain teemaksi muodostui ulkoilu ja mukava yhdessäolo aarteenetsinnän merkeissä. Etsijöinä oli neljä aikuista ja kaksi lasta ja kaikilla tuntui olevan hauskaa! Ainakin mulla oli :)


Edellisenä viikonloppuna kävin mökillä tekemässä pieniä esivalmisteluja ja etsimässä sopivia kätköjen paikkoja. Osa tehtävistä sijoittui pihalle ja osa taas metsään. Esimerkiksi tällainen kaatunut puu löytyi sopivaksi maamerkiksi, jonka näki jo kaukaa.



Etsijät saivat ratkaista erilaisia tehtäviä matkan varrella. Tehtävän ratkaisu vei aina seuraavaalle vihjeelle, jonka ratkaistuaan pääsi jälleen eteenpäin. Tässä esimerkki aikuisten aivojumppaosuudesta. Keksitkö sinä, missä seuraava vihje sijaitsee? :)



Lasten tehtävänä taas oli mm. luontobingo, jossa tuli etsiä metsästä tai pihalta kuvassa näkyvä kasvi tai muu luontokappale. Jokaisesta löydöstä sai bingo-ruudukkoon tarran. Etsijät olivat niin innostuneita tehtävästä, että koko ruudukko oli lopulta tarroitettu!


Lapsilla ja aikuisilla oli siis omat tehtävänsä, mutta jokaisesta löydetystä kätköstä tai ratkaistusta tehtävästä sai palapelin palan, jotka lopuksi yhdistettiin ja koottu palapeli kertoi aarteen sijainnin. Kaikkien panosta siis tarvittiin tasapuolisesti aarteen löytämiseksi.



Aarre sisälsi jokaiselle jotakin pientä: vaahtokarkkeja, popcornia, raaputusarpoja sekä sorminukkeja. Itse aarteella ei loppujen lopuksi ollut niin merkitystä - suurimmat elämykset tuli tehtävien ratkaisuista ja vihjeiden löytämisestä.


Aarteenetsinnän lisäksi pelasimme polttopalloa ja muita pallopelejä pihalla. Omat lapsuudenaikaiset leikit ja pelit toimivat loistavasti edelleenkin!


Aarteen löytämisen jälkeen paistoimme myös makkaraa ja vaahtokarkkeja nuotiolla. Vitsit, kuinka mukavaa voikaan olla vaan istua ja jutella yhdessä nuotion ympärillä!


Vähän erilaiset synttärijuhlat tuli siis juhlittua, mutta oikein mukavat sellaiset. Jos joku kaipailee aarteenetsintärasteja ja -ratoja kokonaisuudessaan, niin mielelläni jaan niitä eteenpäin!