Honeymoonille-postauksessa kerroin fiiliksistä ennen häämatkaa. Nyt, kun sairastelu muutti viikonlopun suunnitelmat, ajattelin palata häämatkatunnelmiin näin jälkikäteen ja kirjoitella hieman reissustamme.
Bali oli meille paratiisi, se antoi kaikkea sitä mitä olimme toivoneet - ja enemmänkin: lämpöä, aurinkoa, rantoja, viidakkoa, super ystävällisiä ihmisiä, hyvää ruokaa, kulttuuria, maisemia, rentoutumista, uusia elämyksiä jne jne.
Lähdimme matkaan Helsinki-Vantaalta torstai-iltana. Kahden välilaskun (Amsterdam ja Singapore), yhden koneen vaihdon, ainakin kolmen turvatarkastuksen ja lähes kahdenkymmenen tunnin matkustuksen jälkeen laskeuduimme Denpasariin, Balin provinssin pääkaupunkiin, paikallista aikaa illalla hieman kahdeksan jälkeen. Aikaero Balin ja Suomen välillä on kuusi tuntia. Eli Suomen aikaa olimme perille kahden jälkeen iltapäivällä.
 |
| Lentokentältä |
Saapuessa Balille, tulee lentokentällä ostaa viisumi. Olimme lukeneet, että tässä voi mennä pitkään jonotellessa, mutta me pääsimme samantien tiskille ja maksoimme vajaan 500 000 rupiaa (n. 35€). Viisumin voi maksaa euroilla, dollareilla, rupioilla ja oli listassa muitakin valuuttoja.
Muodollisuuksien jälkeen saimme laukut, jotka oli onneksi löytäneet tienä perille, ja lähdimme ihmettelemään eteenpäin. Olimme varannet kuljetuksen lentokentältä hotellille etukäteen matkatoimiston kautta ja se tuntui tosi hyvältä ratkaisulta. Kentällä oli kymmeniä kyytiä tarjoavia taksikuskeja ja lennon jälkeen oli sen verran väsynyt ja ryytynyt olo, että ei olisi kyllä jaksanut alkaa neuvottelemaan hinnoista kuskien kanssa. Sen sijaan kävelimme meille varatun kuljettajan ja englantia puhuvan oppaan luo (jotka löytyi helposti, sillä heillä oli meidän nimillä varustettu kyltti mukana) ja jatkoimme matkaa suoraan autolle.
Lentokentällä tulee sitten joukko miehiä auttamaan laukkujen kanssa. Laukut viedään jotakuinkin käsistä (ihan ystävällisesti kylläkin) ja kannetaan autolle. Tämä ei kuitenkaan kuulu mihinkään varattuun palveluun, vaan pojille pitää maksaa tippiä. Tämänkin olin kyllä lukenut etukäteen, mutta siinä olotilassa ei muistanut mitään ylimääräistä. Kantajille voi sanoa kentällä ystävällisesti "No, thank you" (joutuu ehkä sanomaan useampaankin kertaan), jolloin saa kyllä itse huolehtia laukuistaan.
Taksille ajelimme sitten hotellille Sanuriin. Tuolloin oli jo pimeää ja hetken kävi mielessä ajatus, että mihinhän meitä viedään. Turvallisesti pääsimme perille ja kuski sekä opas olivat todella ystävällisiä ja opas johdatti meidät hotellin vastaanottoon asti ja odotti niin kauan, että meitä lähdettiin ohjaamaan huoneeseemme.
Hotellilla (
Puri Santrian, jota voin suositella lämpimästi. Ei ihan Sanurin ytimessä, mutta mukava hotelli kaikista vinkkeleistä) saimme ensimmäisenä käsiimme kylmiä pyyhkeitä (jotka oli tosi virkistäviä siinä kohtaa), tervetuliaisjuomat sekä leit kaulaan. Hotelli tarjosi meille häämatkan kunniaksi myös 30 min hieronnat.
Ensimmäisenä majapaikkanamme oli siis Sanur, pieni ja rauhallinen kohde, jossa on mukava hiekkaranta. Mikään menomesta Sanur ei ole, eli yökerhoja tms ei löydy, mutta ravintoloissa kuulee musiikkia. Meille riitti omat illanistujaiset hotellilla :)
Balilla on kuumaa ja kosteaa ympäri vuoden. Lämpötila huiteli siis +30C tienoilla päivittäin ja ilma oli kosteuden ansiosta ajoittain jo painostavaa. Kamerakaan ei ollut tottunut tällaisiin keleihin ja veti vähän huuruun :)
Helmi-maaliskuu on Balilla vielä sadekautta, jolloin sadekuuroja voi tulla jopa päivittäin. Reissumme aikanakin satoi (ei onneksi ihan päivittäin), mutta sadekuurot kestivät maksimissaan pari tuntia, eivätkä haitanneet meidän menoa yhtään. Sateella oli hyvä syy kaivaa vaikka kirja esiin :)
Sateella vettä tuli ihan kunnolla ja yksi vähän isompi myräkkäkin sattui kohdalle. Tuolloin hotellin rannalta lähti sinne pystytettyjä telttakatoksia tuulen mukaan.
 |
| Rentoutumista altaalla |
Sanurissa keskityttiin chillailuun - nautittiin hotellin altaista, rannasta, auringosta. Mä kävin myös hieronnassa ja joogassa. Syötiin hyvää ruokaa ja maisteltiin paikallisia juomia. Siis kunnon relaxoitumista!
 |
| Hotellin altaalta - meille tulee kans pihalle tommonen katos :) |
Paikallisia ruokia kannattaa ehdottomasti kokeilla! Ehkä ei mistään ihan pikkukojusta tien varresta (vatstautiriski), mutta kaikissa ravintoloissa on myös tarjolla niin paikallisia annoksia kuin myös länsimaista ruokaa (pizzaa, pastaa, burgereita).
 |
| Sate - eli vartaita (liha, kana tai kala), kastikkeita ja riisiä |
Jälkiruokien ystävänä myös niitä piti kokeilla :) Alla makeita keväkääryleitä ja jäätelöä. Ja myönnän, en noudattanut täällä "yksi herkkupäivä viikossa"-lupaustani - lomalla saa ja pitää nauttia!
Pääsinpä reissulla syömään myös tooosi herkullista tonnikalapihviä! Tämä oli
Fire Station -nimisessä ravintolassa, jota voin suositella kaikille Sanurin kävijöille. Toinen hyvä ravintola, jonka paikallinen ruoka oli tosi hyvää, oli Paon. Paon sijaitsee Puri Santian -hotellia lähes vastapäätä.
Ruoka oli edullista, etenkin paikkallinen, mutta juomat olivat lähes saman hintaisia kuin Suomessa. Hotellien ravintoloissa hinnoissa oli turisti-lisää, mutta kun uskalsi paikalliseen paikkaan, niin ruoka oli hyvinkin huokeaa.
Liikenne Balilla tuntui aika koottiselta. Tiet on paikoitellen tosi kapeita (aina autot ei meinaa mahtua edes ohittamaan toisiaan), liikenne on vasemmanpuolista ja autojen lisäksi liikenteessä menee paljon skoottereita. Ja skootterit puikkelehtivat liikenteessä autojen välissä, ohituksia tehdään niin vasemmalta kuin oikealta ja niillä ajetaan pinen pinestäkin väleistä. Tiet on paikoitellen aika huonossakin kunnossa ja esim. tielle kaatuneita puita tai rikkoutuneita kävelyteitä ei ihan heti korjata.
Turistien on mahdollista vuokrata auto, moottoripyörä tai skootteri, mutta me ei tähän lähdetty. Jos saarella viettäisi pidemmän aikaa, niin liikenteeseen varmasti tottuisi, mutta reilussa viikossa mulle ei tullu rohkeutta lähteä ajelemaan autojen ja skoottereiden sekaan.
Pyörät sen sijaan vuokrattiin ja ajeltiin Sanurin rantabulevardilla (jossa ei siis mene autoja tai skoottereita). Pyöriä on vuokrattavana niin hotelleilla kuin paikallisilla pienillä ravintoloillakin. Kannattaa vaan mennä ja kysyä - jos ei juuri siinä paikassa ole vuokrausmahdollisuutta, niin he osaavat kyllä neuvoa oikeaan paikkaan. Pyörät ei ole ihan uusinta mallia, eikä kumeissa ole välttämättä ihan tarpeeksi ilmaa - turha hifistely kannattaa jättä sikseen, kyllä niillä pääsee!
 |
| Pitihän se häämatkallakin päästä pyöräilemään :) |
|
Kapea oli rantakatukin, mutta täällä ei tarttenu pelätä jäävänsä auton alle.
Ötökäitä Balin tropiikissa luonnollisesti on - myös hotelleissa. Varaudu siis jo ennen matkalle lähtöä siihen, että tulet kohtaamaan jonkinlaisen liskon reissullasi. Sanurissa ötökäitä ei ollut mahdottomasti, mutta toisessa kohteessamme (Ubudissa) sitäkin enemmän (
teen Ubudista ihan erillisen postauksen, kun tämäkin alkaa olla jo pitkä kun nälkävuosi). Hotellit kyllä yrittävät pitää ötökät poissa ja molemissa hotelleissamme tehtiin sumutusta ötököiden karkoittamiseksi. Aine oli hotellin mukaan terveysministeriön hyväksymää ja täysin turvallista, mutta me päätettiin silti kaiken varalta pysyä sisällä huoneessa sumutuksen aikana.
 |
| Sumutus käynnissä |
Hotellin aamupalalla pääsimme kuuntelemaan paikallista rindik-musiikkia. Miehet soittelivat pari tuntia joka aamu ja jotenkin musiikkiin jopa ihastui - ostettiin sit ihan levykin mukaan :) Käy kuuntelemassa rindik-kilkuttelua Youtubesta:
tässä jo valmiiksi etsittynä.
 |
| Rindik-soittajat |
Ja vielä muutama fiilistelykuva loppuun, kun niitä on toivottu :)
 |
| Rapu rannalla |
Paikallisia veneitä
Patsaita oli jokapuolella, nämä hotellilta
Auringonlasku iltakävelyn aikaan
Kadonnut kävelytie - tämä oli ihan normaalia. Joskus rikkoutuneisiin kohtiin oli laitettu joku korjausviritelmä, usein kuitenkaan ei.
Hyvä ranta, lämmintä vettä, mukava oli uida
Rentoutuneena matka jatkui kohti Ubudia, mutta siitä lisää erillisessä postauksessa... joudutte hetken odottelemaan :)
