Uusi elämä

Blogissa on ollut viime aikoina kovin hiljaista, sillä helmikuu tuli ja elämä meni kertaheitolla aivan uusiksi. Päivärytmi, unet, syöminen, jotakuinkin kaikki mahdollinen laitettiin uuteen uskoon. Ja ei, kyse ei ole mistään dieetistä tai elämäntapamuutoksesta! Vaan meille tuli vauva :) (tai no, ei se vaan tullut, vaan kyllä se piti ihan käydä perinteiseen tapaan sairaalassa synnyttämässä)

Etukäteen oli hyvin vaikea kuvitella, millaista elämä pienen vauvan kanssa tulisi olemaan. Ja kyllähän se hyvin pitkälti laittoi kaiken uusiksi. Kotiin vyöryi vauvan mukana hirveästi kaikkea tavaraa: turvaistuinta, pinnasänkyä, sitteriä, tuttipulloja, vaunut, vaatetta ja peittoa... Vanhempien unirytmit laitettiin uusiksi, etenkin äiti nukkuu lähinnä vain silloin kun vauvakin nukkuu. Päivärytmi menee aikalailla vauvan rytmien mukaan, kun vauvalla on nälkä niin vauvan pitää saada ruokaa, vaikka äitilläkin olisi hirveä nälkä. Äiti syö sitten joskus myöhemmin :) Onpa meillä jo nähty sitäkin, että J on syöttänyt mulle ruokaa sohvalla. Vauvalla kun on joskus päiviä, jolloin se haluaa syödä koko ajan ja hyvä jos äiti pääsee välillä käymään vessassa, saatika että ehtisi syömään.

Tämän takia blogiinkaan ei ole viime aikoina tullut mitään uutta - ei vaan ole ehtinyt! :) Älkääkä ihmetelkö, jos ei jatkossakaan mitenkään viikoittain tule mitään uutta. Kirjoittelen kyllä aina silloin, kun ehdin. Blogi ei ole myöskään muuttumassa pelkäksi vauvablogiksi, vaikka tässä postauksessa nyt muutamat vauvajutut onkin.

Elämä vauvan kanssa ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, vaikka monesti sellaisen kuvan saa, kun vauvat on niin ihania ja suloisia. Itse tuhersin itkua ekoina viikkoina, kun vauva päätti valvottaa äitiä viiden-kuuden tunnin maratoneilla. Mieleen hiipi ajatus: "Tätäkö mä olen elämältäni halunnut?" Valvomiset on nyt jo onneksi vähentynyt ja kolme kertaa yössä herääminen tuntuu aivan luksukselta ;)


Imetyskään ei välttämättä mene niinkun Strömsössä. Ja siitäkös tulee sitten "huono äiti"-fiilikset, kun ei saa lastaan edes ruokittua. Vauva-palstoilla ihannoidaan kuuden kuukauden täysimetystä ja kun itse annat vauvallesi korviketta jo alle kuukauden vanhana, niin itkuhan siinäkin tulee. Onneksi on ystäviä, jotka auttaa palauttamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja muistuttaa siitä että elämä ei ole pelkkää imettämistä. Kiitos heille kaikille!

Ja sitten pari vinkkiä, jotka ollaan koettu toimiviksi vauvan kanssa:

• Jos vauva ei nuku omassa sängyssä vaan herää samantien, kun hänet on sinne siirtänyt, niin kannattaa kokeilla kauratyynyä. Muutamana yönä aina imetyksen jälkeen lämmitin kauratyynyn ja laitoin sen vauvan viereen sänkyyn. Näin vauva tunsi lämmön, vaikkei ollutkaan äidissä kiinni, ja rauhoittui hyvin nukkumaan.
• Jos vauva ei tykkää kylvystä, vaan huutaa kuin syötävä, niin kokeile harsoa. Kääri vauva harsoon ja laita kylpyyn harson kanssa. Meillä kylpyhetket rauhoittui näinkin yksinkertaisella kikalla.

Vaikka päivät nyt menee pienessä tokkurassa huonosti nukuttujen öiden takia ja itkua on väännetty väsyneenä jo useammankin kerran, niin vauvan leveä hampaaton hymy ja iloiset jokeltelu-kiljahdukset on kyllä kaiken sen arvoista!

Aurinkoista kevättä kaikille!

P. S. Kiitos myös kaikille, joilta ollaan saatu vaatetta yms tavaraa vauvalle! Pieni ihminen tarvii ihan yllättävän paljon kaikkea :)

Ja iso kiitos myös miehelleni, joka on jaksanut laittaa ruokaa, auttanut arjen ja kodin pyörittämisessä ja ollut ihan super kärsivällinen vaikka mä oon välillä väsyneenä kiukunnu ihan turhasta! <3