Balitiisissa - part 2

Reissumme jatkotarinan toinen osa on nyt odotuttanut itseään johtuen siitä, että oon ollu flunssassa ja väsynyt ja arki on vaan pitänyt niin kiireisenä, että ei ole ehtinyt kirjoittelemaan. Nyt kuitenkin lisää juttua Balilta ja siellä tekemästämme retkestä.

Leijona Barong-tanssista

Viiden Sanurissa vietetyn yön jälkeen (josta löytyy tarinaa TÄÄLTÄ) oli aika pakata kamat ja ottaa suunta Balin sisämaahan Ubudiin. Olimme varanneet siirtymäpäivälle retken, jotta pääsisimme näkemään Balia laajammaltikin. Matkaan lähdettiin aamulla yhdeksältä ja jälleen opas tuli noutamaan meitä hotellin respasta asti. Matkalaukut nostettiin auton tavaratilaan ja lähdimme matkaan. Meillä oli siis yksityinen retki: oma kuski ja oma opas koko päiväksi ja lisäksi matkalaukut kulkivat autossa mukana. Päivän ohjelmassa oli paikallinen tanssiesitys, käsityöläiskyliin tutustumista, tulivuoren bongaus, temppelissa käynti ja kahvi- ja riisiviljelyksiin tutustuminen. Retken lopuksi opas ja kuski veivät meidät vielä seuraavaan hotelliimme. Tässä nyt muutamat kuvat  ja juttuja retken varrelta.

Opas, kuski ja tie

Aamun ensimmäinen pysähdys oli paikallinen Barong-tanssiesitys. Tanssi kertoi hyvän ja pahan taistelusta jumalineen kaikkineen ja sisälsi niin draamaa, tragediaa kuin komiikkaakin. Ja musiikkina oli luonnollisesti jo Sanurista tuttua kilkuttelua :)

Soittajat

Vähän erilaista kun mihin Suomessa on tottunu

Hyvä vei lopulta voiton, vaikka pahikset olikin aika hurjan näkösiä

Tanssiesityksen jälkeen matka jatkui kohti käsityöläiskyliä. Vierailimme hopeakylässä ja kylässä, jossa tehdään puuveistoksia. Molemmissa paikoissa pääsimme näkemään käsityöläisten työskentelyä ja luonnollisesti turisteille oli myös myymälät, joissa pääsi ihastelemaan erilaisia kylässä tehtyjä käsitöitä sekä tekemään ostoksia.

Tarkkaa puuhaa

Miksi ei käyttäisi myös jalkoja?

Hopeakylästä J osti mulle muistoksi Harmony ball -korun, joka kilisee. Nyt se sit aina kuulee, missä mä meen, ni en pääse hukkumaan ;)

Harmony ball

Käsityöläiskylien jälkeen suuntasimme kohti Batur-tulivuorta. Kyseessä on siis aktiivinen tulivuori, joka on purkautunut viimeksi 2000-luvun taitteessa. Itse tuolivuorelle emme kiivenneet, vaan tyydyimme nappaamaan paikasta pari kuvaa. Kuvauspaikalla oli paljon paikallisia, jotka tyrkyttivät (myivät) hedelmiä, paitoja yms. Oppaamme varoitti meitä koskemasta tavaroihin, sillä myyjät pitävät sitä merkkinä, että haluaa ostaa tuotteen. Kuvat otettuamme lähdimme saman tien pois, sillä tyrkyttämisestä tuli tosi ikävä tunne, myyjiä pitä kävellessä ihan väistellä, sillä he tulivat melkein iholle kiinni. Mutta maisemat oli hienot! Täällä nautimme myös retkeen kuuluneen lounaan.

Batur-tulivuori

Kraaterijärvi

Seuraavan kohteenamme oli kahvi-plantaasi, jossa pääsimme näkemään paikallista kahvin valmistusta. Oppaamme kertoi meille myös sivettikissakahvista, jota täältä olisi mahdollista ostaa. Sivettikissa siis syö kahvimarjoja, jotka eivät sula sen ruoansulatuksessa, vaan kovat pavut kulkeutuvat sellaisenaan kissan ruansulatuskanavan läpi. Pavut noukitaan ulosteesta, pestään, paahdetaan ja jauhetaan kahviksi. Ja tämä kahvi ei ole sitten ihan halpaa lystiä.

Kahvipapuja

Kahvipavut paahtumassa

Emme ostaneet, emmekä edes maistaneet sivettikissakahvia. Kissoja pidettiin täällä pienissä häkeissä, eikä niiden olot näyttäneet mitenkään loistavilta, joten emme halunneet tukea tällaista toimintaa.

Sivettikissa

Muita kahveja sekä teitä kyllä maistelimme ja parhaita ostimme myös kotiin tuliaisiksi.

Maistelusetti

Kahviviljelyksiltä matka jatkui kohti Hindu-temppeliä nimeltä Pura Gunung Kawi. Yleensä turisteja ei päästetä temppelihin, sillä ne ovat pyhiä paikkoja. Tähän yhteen temppeliin turistitkin kuitenkin saavat mennä. Tempelin muurien ulkopuolella vastassa oli ensimmäisenä hurjan näköiset patsaat - näiden tarkoituksena on pitää pahat henget poissa temppelin alueelta.

Hurja patsas

Itse kuvittelin temppelin olevan samanlainen rakennus kuin kirkko meillä täällä Suomessa. Ja kuinka väärässä voi ihminen ollakaan! Temppeli ei ole rakennus, vaan se on alue, jossa on erilaisia rakennuksia, vesielementtejä, patsaita jne jne. Siis vähän niinkuin joku iso puisto!

Temppeliä

Pyhä vesi tulee vuorilta

Temppeliin piti pukeutua uskontoa kunnioittaen, joten saimme lainaksi sarongit. Ja kyllä, J:lläkin oli päällä kukallinen saronki :)

Oppaamme ja minä

Mikäli ymmärsin oppaamme kertomuksia oikein, niin paikalliset tulevat temppeleihin vain pari kertaa vuodessa, kun järjestetään temppelijuhat. Tällöin koko kylä kokoontuu temppelin alueelle. Muina päivinä uhrilahjoja jätetään kodin ympäristöön.

Temppelin rakkennuksia

Temppelijuhlien aikana jumalten patsaat tuodaan näihin esille

Eri uskonto - pohjimmiltaan samoja ajatuksia

Koska temppeleitä käytetään harvoin uskonnollisiin tarkoituksiin, niin niitä voidaan hyötykäyttää muutenkin :)

Temppelistä löytyi myös sulkapallokenttä :)

Retkipäivämme viimeisenä kohteena ennen hotellia oli vielä riisiterassit. Balilla viljellään paljon riisiä ja satoa korjataan lajikkeesta riippuen kaksi tai kolme kertaa vuodessa. Pellot on rakennettu terasseiksi eri tasoon niin, että vuorilta valuvalla vedellä saadaan kasteltua viljelykset kätevästi.

Riisiterasseja

Kahdeksan tunnin retkipäivä oli tässä kohtaa hotellille saapumista vaille valmis. Päivä oli pitkä, mutta sen aikana pääsi näkemään ja kokemaan toooosi paljon kaikenlaista. Saarta kannatta ehdottomasti lähteä tutkimaan hotellialuiden ulkopuolellekin - ja itse ei ole mikään pakko ajaa, tällaisia opastettuja retkiä on tarjolla vaikka kuinka paljon!

 

 

Panoraamaa riisiterasseista

Tästä matka jatkui siis Ubudiin, jossa vietimme loman loppu ajan. Tarinaa sieltä tulossa vielä kolmannessakin osassa :)