Mansikkapaikkani

Tiedätkö sen paikan, jossa viihtyy, josta saa hyvää mieltä, virkistystä ja virikkeitä? Paikan, jossa tuntee itsensä onnelliseksi ja rauhalliseksi. Paikan, johon on aina yhtä ihana palata.

Se voi olla olla kahvila, metsä, mökkilaituri, sauna tai ihan mikä vaan erityinen paikka - siis ns. mansikkapaikka. Nimestä huolimatta tällä ei ole mitään tekemistä mansikoiden kanssa, vaan termi taitaa tulla Ruotsista, missä paikkaa kutsutaan smultronställeksi.

Minun mansikkapaikkani on vanhempieni mökki. Alkujaan rakennus, jossa oli sauna ja tupa. Paikka, johon liittyy paljon lapsuusmuistoja: kalassa käyntiä papan kanssa, leppoisia kesäpäiviä, yöuinteja, talvisia eväsretkiä ja kesäisiä veneretkiä.

Mökki on vuosien kuluessa laajentunut ja se on saanut uutta väriä ja panelia pintaan, mutta sama mökkihenki ja -tunnelma siellä on edelleen ja sinne on hyvä palata kerta toisensa jälkeen. Nyt aikuisempana mökillä on vietetty juhannuksia, syntymäpäiviä ja sukusaunailtoja. On juhlittu, saunottu ja grillailtu.

Mutta itselleni mökki on parhaimmillaan silloin, kun pääsen olemaan siellä rauhassa: kun pääsen samoilemaan metsään marja- tai sieniämpärin kanssa, kun pääsen istumaan laiturille ja nauttimaan auringosta silmät kiinni, kun herään aamulla aikaisin ja menen portaille istumaan ja ihailemaan auringon nousua sekä kuuntelemaan lintujen laulua ja virran solinaa tai kun ihastelen yöllä kuutamoa ja tähtitaivasta.

Mökki on minulle paikka rauhoittua, tuntea yhteys luonnon kanssa ja vain olla ja nauttia. Jo yksi mökillä vietetty yö antaa voimia ja lataa akkuja. Sieltä saa uutta virtaa ja tuntuu kuin lähtiessä olisi aivan eri ihminen.

Ja mökkirannasta avautuvaa maisemaa en kyllästy ihastelemaan ikinä - se on aina se sama, mutta kuitenkin joka kerta erilainen.

Onko sinulla oma mansikkapaikkasi, missä pääset hetkeksi hyppäämään pois arjen pyörityksestä ja voit rauhoittua, levätä ja vain olla?