Opiskeluhaaveita

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi

Siitä alkaa olla 1,5 vuotta, kun sain fyssarin tutkinnon päätökseen. Muistaakseni silloin vannoin, että et ala kyllä enää opiskelemaan. Niin kivaa kuin se onkin, niin tentit, kirjalliset työt ja oppari aiheuttaa stressiä ja vähäunisia öitä. Muistan sen tunteen, kun paperit sai käteen - vapaus! Vihdoin saa tehdä kaikkea muuta kuin istua iltaisin koneen ääressä kirjoittamassa etätehtävää tai nenä kirjassa lukemassa tenttiin. Noh, anatomian tentteihin valmistautuessa tuli kyllä palpoitua (eli tunnusteltua) luita ja lihaksia itseltään tenttiä edeltävänä iltana niinkin ahkerasti, että sitä oli seuraavana päivänä mustelmilla :)

Aika todellakin kultaa muistot! Nyt nimittäin taas polttelee... mieli tekisi opiskelemaan! Illan pimeinä hetkinä eksyin joskus avoimen yliopiston sivuille - ja sitten se olikin menoa :) Vaikka kuinka paljon mielenkiintoisia kursseja ja opintokokonaisuuksia. Mä niin haluun!

Biomekaniikan tehtävää - tää oli niin mun juttu!! :)

Mä tiedostan kyllä tän mun ongelman - mulla pitää olla jotain tavotteellista tekemistä tai muuten tuntuu, että elämä vaan pyörii paikallaan. Tartten jotain, mitä kohti mennä, vaikka pitäs osata nauttia elämästä tässä ja nyt. Sen oppimiseen mun täytyy käydä vielä toooosi monella joogatunnilla ja meditoida ja mindfulnessoida ja mitä näitä nyt kaikkia onkaan.

Muistelen kaikkia niitä pitkiä iltoja, kun sitä pänttäsi sydämen osia ja verenkiertoa, kun yritti englanninkielisestä kirjasta ymmärtää iskias-hermon kulkua ja sen jakautumista pienempiin hermoihin, kun opetteli luita ja lihaksia latinaksi ennen tenttiä, kun panikoi seuraavan päivän harjottelua. Ja silti mä haluun sitä lisää! Kyllähän vuodet sisälsi paljon myös unohtumattattomia elämyksiä - ja mä oon vaan niin hullu et haluun sitä kaikkea lisää!

Vapaaehtoisena EM-kisoissa 2012

Yritän sinnitellä sisäistä poltetta vastaan, mutta katotaan missä kohtaa on vaan ihan pakko ilmottautua jollekin kurssille :)

lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan