Marrasjoogaa

Tämä syksy on ollut jotenkin tosi kiireinen ja sitä on mennyt tukka putkella viikosta toiseen. Ei ehdi tekemään asioita, joita haluaisi, ei ehdi pitämään itsestään huolta, tuntuu ettei ehdi edes nukkumaan tarpeeksi. Tänään alkoi marraskuu, joka on minulle aika pimeä ja ankea kuukausi. Joulun läheisyys auttaa minua jaksamaan marraskuun läpi. Kohta saa viritellä jouluvaloja ja askarrella joulujuttuja - oi, joulusta tykkään! Mutta marraskuulle päätin nyt keksiä jotain - haluan rahoittua, ottaa aikaa itselleni ja joogalle.

Sisälläni on valtava palo ja halu joogata, mutta jotenkin ei muka ole aikaa, ei nyt ehdi, on jotain muuta, on vähän kipeä olo, jne - tekosyitä tuntuu riittävän. Ja sitten poden huonoa omaatuntoa, kun en ole joogannut ja joogakortti on mennyt taas vanhaksi jo aikoja sitten.

Viime aikoina jooga on muistutellut ja antanut merkkejä itsestään. Pari viikkoa sitten, kun mieli oli maassa, oli eräs Facebookissa seuraamani joogi, Kino MacGregor, päivttänyt seuraavan tekstin:

Lähde: http://kinoyoga.tumblr.com/post/100693597834/when-the-path-ahead-isnt-clear-its-better-to

Siinä kohtaa tekstin viesti kolahti ja sai ajattelemaan. Joskus joutuu elämässä tilanteisiin, jolloin ei tiedä, mitä seuraavaksi tekisi. Ehkä siinä kohtaa ei kannata hätiköidä, vaan rauhoittaa menoa, kääntyä hieman sisäänpäin ja kuulostella, mikä on itselle se oikea suunta.

Itsellä ei mitään sen dramaattisempaa ole meneillään. Aina välillä vaan nousee ajatus "Mitä haluan isona tehdä?", kun tuntuu että haluaisi tehdä jotain, millä olisi oikeasti merkitystä. Olen ehkä vähän tämmöinen "haluan pelastaa maailman"-tyyppinen ajattelija ja haluaisin tehdä hyvää. Jos voittaisin lotossa päävoiton, niin toki kävisin matkustelemassa ja maksaisin asuntolainat pois, mutta se antaisi minulle myös mahdollisuuden lähteä mukaan johonkin hyväntekeväisyysprojektiin, niin taloudellisesti kuin ajallisesti. Voisin lähteä vaikka kuukaudeksi Afrikkaan rakentamaan koulua tai kaivoja. Tai voisin antaa aikaani yksinäisille vanhuksille ja järjestää heille ohjelmaa ja tekemistä. Ehkä vähän hölmö unelma, mutta tällainen on pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa.

Lokakuun viimisellä viikolla postiluukkuun kopsahti Yoga Journal -lehti. Heti kannessa oli otsikko "Get back on your mat". Taas kolahti - pitäisi oikeasti vaan ottaa matto ja tehdä lyhyt harjoitus. Siitä se lähtee.

Lisäksi samaan saumaan, tähän marraskuun ensimmäiselle viikonlopulle, osuu Yin-jooga-kurssi, jolle olen ilmoittautunut jo kuukausi sitten. Kurssin tunnelmista kirjoittelen myöhemmin lisää, mutta nyt on ollut jooga niin paljon viime aikoina mielessä, että on aika ottaa se mukaan myös harjoituksena. Viikonlopun kurssi toimii starttina marrasjoogalleni.

Joogaa vuodelta 2007

Jooga on ollut siis mukana elämässäni vuodesta 2001 lähtien - välillä intensiivisemmin, välillä vähemmän. Tänä vuonna olen saanut itseni taas joogatunneille, mutta hyvin epäsäännöllisesti. Viimeksi olen näköjään käynyt tunnilla lokakuun alussa ja sen jälkeen en ole sitten tehnyt harjoitusta kotonakaan. Haluaisin joogan mukaan päivittäiseen elämään. Tiedän, että se on tuttua ja turvallista, antaa voimia ja energiaa päivään, rahoittaa ja tekee kaikin puolin minulle hyvää. Mutta jotenkin aloittaminen tuntuu tavattoman vaikealta.

Yhtenä syynä tähän on varmasti se, että kunto on heikentynyt eikä jaksa tehdä harjoitusta samalla tavalla ja yhtä pitkälle kuin silloin, kun sitä teki lähes päivittäin. Oma kehokin tuntuu vieraalta. Pitäisi hyväksyä se, että nyt joogani on tällainen ja olla tyytyväinen siihen, eikä verrata sitä seitsemän vuoden takaiseen tilanteeseen. No, mieli on, mikä se on - se haluaisi enemmän ja nopeammin. Mutta nyt yritän lähteä laittamaan sitä aisoihin. Aion hyväksyä itseni, kehoni, harjoitukseni juuri sellaisina kuin ne on. Aion harjoitella viisi kertaa viikossa marraskuun ajan. Harjoituksen ei tarvitse olla pitkä, se voi olla vaikka vain puoli tuntia - aikaa itselleni, tuntemuksilleni, hengitykselle.

"Do your practice and all is coming."

Sri. K. Pattabhi Jois